Helsingin joukkoliikenne on monipuolista ja tehokasta. Keskusta-alueella liikkuminen on nopeaa, kun käytettävissä ovat bussit, metro ja raitiovaunut. Myös kauemmas pääkaupunkiseudulle pääsee kätevästi busseilla ja lähijunilla. Raitiovaunut ovat nopeimpia tapoja liikkua paikasta toiseen lyhyitä välimatkoja kaupungin keskustassa. Kävellen tietysti pääsee ehkä vieläkin nopeammin ellei vaunu satu juuri kohdalle. Monissa suurkaupungeissa matkantekoa joudutetaan monenlaisilla kartoilla. Erityisesti metrolinjoista laaditaan usein yksinkertaistetut reittikartat matkan suunnittelun helpottamiseksi.
Lontoon maanalainen eli The Tube on ehkä tunnetuin joukkokulkuväline maailmalla. Sen linjojen kartat yksinkertaistettiin jo 1931, jolloin eräs maanalaisen työntekijä Henry Beck laati ensimmäisen topologisen kartan. Tavoitteena ei ollut laatia mittatarkkaa karttaa vaan ainoastaan kuva linjastosta ja asemista sekä niiden vaihtomahdollisuuksista. Lontoon joukkoliikenneyhtiö suhtautui aluksi penseästi Beckin ehdotukseen ja kartta jäikin toteuttamatta, kunnes jo vuoden kuluttua matkustajille tarjottiin kokeilumielessä ensimmäinen versio reittikartasta. Kartta sai välittömästi suuren suosion ja siitä tuli heti hyvin suosittu. Uusi kartta mahdollisti metroreittien hahmottamisen ilman turhia yksityiskohtia ja samalla vaihtojen suunnittelu linjalta toiselle helpottui.
Vastaavanlaisia topologisia karttoja löytää nykyään lähes kaikista suurkaupungeista, joissa on metro. Turisteille kartta on oiva apuväline, koska sillä on helppo suunnistaa kohteesta toiseen. Helsingin metrolinjastakin on samanlainen yksinkertainen linjakartta, mutta linjaston pienuuden vuoksi kartassa ei ole kuin pitkä häntä, joka haarautuu Itäkeskuksessa kahteen linjaan. Huomattavasti käyttökelpoisemman kartan voi laatia Helsingin raitiovaunulinjoista. Oheinen raitiolinjojen topologinen kartta on ladattavissa maksutta Picasa-verkkoalbumistani, josta sen voi myös tulostaa. Parhaiten kartta palvelee väritulosteena.
Tämäkään kartta ei ole mittatarkka. Monet vaihtopysäkit voivat sijaita hyvinkin paljon erillään toisistaan, kuten esimerkiksi Ylioppilastalon pysäkki, joka käytännössä koostuu kahdesta erillisestä seisakkeesta. Myöskään etäisyydet eivät vastaa todellisia etäisyyksiä maastossa ja monet mutkat on suoristettu alkuperäisen topologisen kartan hengen mukaisesti. Pääpiirteissään suhteet on säilytetty, joten matkan suunnittelu vaihtoineen on helppoa ja kohteet löytyvät luonnossa kutakuinkin vastaavilta paikoiltaan. Kartassa on erikseen kuvattu vaihtopysäkit, joilla voi siis vaihtaa raitiolinjalta toiseen. Monilla vaihtopysäkeillä voi myös vaihtaa metroon ja eri bussilinjoille. Kartta täydentyy vielä myöhemmin, kun raitiolinja 9 aloittaa liikennöintinsä.