Jostain kumman syystä päässäni on viime päivät soinut Merlatinin Häämarssi. Aivan korvamadoksi asti tämä hieno ja juhlallinen sävellys ei ole äitynyt, mutta aika ajoin huomaan hyräileväni sitä tai ainakin pyöritteleväni tuttua ja tarttuvaa melodiaa mielessäni. Kyseessä on suomalaisten hääparien rakastama häämarssi, jonka Erkki Merlatin (1875-1937) sävelsi vuonna 1904. Sävellys on osa Prinsessa Ruusunen -näytelmämusiikkia (op. 22), jonka 29-vuotias Melartin sävelsi aikoinaan Sakari Topeliuksen (1818-1894) tekstiin. Kantaesityksen tämä upea kuusiosainen teos sai tammikuun neljäntenä vuonna 1905 silloisessa Suomalaisessa teatterissa. Sittemmin teoksen viimeinen osa eli Häämarssi on tullut tutuksi monille alttarille astelleille yhtenä aikamme suosituimmista häämarsseista.

Halusin kuulla Häämarssin ja lähdinkin sitä sitten etsimään Spotifysta. Koska en tiennyt sen enempää marssin nimeä kuin sen säveltäjääkään, aloitin etsimisen kirjoittamalla hakusanaksi häämarssit. Minulla oli sellainen hämärä muistikuva, että soitto liittyi jotenkin hää- tai juhlamarsseihin, joten ajattelin kokeilla onneani. Sain tulokseksi äänilevyllisen suomalaisia häämarsseja, joita aloin järjestelmällisesti kuunnella. Jo ensimmäiset tahdit kertoivat, ettei soiva kappale ollut etsimäni ja siirryin pian seuraavaan. Vain muutaman sävellyksen jälkeen minua onnisti, ja lopusta pitikin sitten huolen hakukone. Kansalliskirjaston Doria-julkaisuarkistosta löytyi lisää tietoa Prinsessa Ruusunen -sävellyksestä ja jopa alkuperäiset nuotit skannattuina. Lyhyessä ajassa, käytännöllisesti katsoen vain muutamissa minuuteissa olin saanut kattavasti tietoa niin itse Häämarssista kuin sen säveltäjästäkin aina kuunneltavaan äänitteeseen asti. Taas mietin, miten olisin tämän kaiken saanut selville muutama vuosikymmen sitten.