Töölönlahti Helsingissä on jo vuosikymmeniä ollut sekä kiivaan keskustelun aiheena että jatkuvan kehittämisen kohteena. Aluetta on pidetty herkkänä niin maisemallisesti kuin historiallisestikin. Töölönlahdelle on vuosien mittaan tehty monenlaisia suunnitelmia, mutta juuri mikään niistä ei ole lopulta toteutunut. Alue on ollut pitkään kuin kaupungin takapiha. Se on villiintynyt ruohikko kesällä ja hiljainen taival talvella. Monet kansakuntamme suuret arkkitehdit ovat tehneet toinen toistaan mahtipontisempia suunnitelmia lahden kehittämiseksi. Eliel Saarinen esitti 1910-luvulla koko lahden täyttämistä, mutta ajatusta vastustettiin jyrkästi. Utopistisimman suunnitelman on esittänyt 1962 Alvar Aalto keskustasuunnitelmassaan.

Kävin joitakin vuosia sitten järjestetyssä Alvar Aallon muistonäyttelyssä Finlandia-talossa. Tuolloin pääsin ensi kertaa tutustumaan Aallon keskustasuunnitelmaan sekä siitä tehtyyn pienoismalliin. Suunnitelman nähtyään on helppo ymmärtää, miksi sitä ei koskaan toteutettu Finlandia-taloa pidemmälle. Valtavat liikennejärjestelyt aivan ydinkeskustassa monitasoristeyksineen heijastavat 1950-luvun mobiilikulttuurin ihannointia. Autoilu oli kaiken keskipisteenä, ja se on aistittavissa myös keskustasuunnitelmassa. Massiiviset rakennukset ja monumentalismi löivät lähtemättömän leimansa suunnitelmaan. Se oli kaupunkilaisille aivan liian moderni suunnitelma, joten sen toteuttamista emmittiin. Luonnollisesti Aalto itse ei pitänyt kaupungin vitkuttelusta ja perinnetieto kertookin hänen keskustelleen Finlandia-talon rakentamisesta jopa silloisen istuvan presidentin Urho Kekkosen kanssa. Tarinan mukaan miehet olivat saunomassa presidentin virka-asunnolla Tamminiemessä, missä Kekkonen oli sanonut viinahöyryissään Aallolle: "Suunnittele sinä se talosi. Minä pidän huolen, että se rakennetaan."

Aallon keskustasuunnitelmaa ei sitten onneksi koskaan toteutettu. Töölönlahden suunnittelu jatkui koko 1980- ja 1990-luvun ja jatkuu yhä edelleen. Alueen keskeisyys on herättänyt valtavia intohimoja, jotka ovat nyt selvästi havaittavissa uutta musiikkitaloa rakennettaessa. Tyhjällä tontilla töröttää tsaarinvallan aikainen reliikin jäännös eli makasiinin torso. Rakentaminen alueella on alkanut ja tällä kertaa kaupunkilaisille esitellään Finlandiapuisto- nimellä uusi kehityshanke. Se tulee olemaan Helsingin uusi taiteen, kulttuurin, tapahtumien ja virkistäytymisen kaupunkikeidas. Suunnitelmat lupaavat upean ja uljaan olohuoneen niin kaupunkilaisille kuin turisteillekin. Havainnekuvista päätellen helsinkiläisillä on lupa odottaa viihtyisä kokonaisuus uudisrakennuksia vehreässä puistomaisemassa. Finlandiapuisto lupaa paljon, enkä lainkaan epäile, etteikö lupauksia aikanaan lunasteta. Lopulliset tulokset näemme vajaan vuosikymmenen rakentamisen jälkeen.