Maailma sai eilen mielenkiintoisen uutisen. Euroopalle valittiin presidentti ja ulkoministeri, eikä tämä uutinen ollut sen enempää ankka kuin aprillipilakaan. Euroopan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin ehkä hieman yllättäen ja ennestään melko tuntematon Belgian nykyinen pääministeri Herman van Rompuy. Politiikan asiantuntijoiden mukaan valinta oli iso kompromissi. Tehtävään ei haluttu räväkkää ja dominoivaa johtajaa tai väriläiskää vaan Rompuyn kaltainen kultaisen keskitien kulkija. Käytännössä presidentin tehtävänä on toimia Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana, joten toistaiseksi virka ei näyttäisi yltävän aivan muiden maailman suurmiesten mittasuhteisiin.
Euroopan ensimmäinen ulkoministeri puolestaan on Euroopan unionin nykyinen kauppakomissaari ja britti Catherine Ashton. Hänen valintansa on presidentin tavoin sopuratkaisu, sillä Ashton on lähes yhtä tuntematon kuin Rompuykin. Uudet viranhaltijat ovat maltillisen nimityslinjan edustajia, mikä saattaa osoittautua lopulta viisaaksi valinnaksi. Eurooppaa aloittaa näin pehmeän laskun kohti todellista liittovaltiota ja antaa maailmalle aikaa pureskella nyt alkanutta kehityssuuntaa. Sekä Rompuy että Ashton ovat mielestäni hyviä poliittisia valintoja ja olemuksiltaan tyylikkäitä ja edustavia näin arvokkaaseen tehtävään, vaikka presidentti Rompuy voisikin juhlan kunniaksi käydä parturissa.
Eurooppa on siis astunut askeleen edemmäs kohti liittovaltiota. Presidentin ja ulkoministerin valinnan myötä ratkeaa jo vuosikymmeniä vaivannut Kissingerin ongelma. Kyseessä on 1970-luvulla toimineen Yhdysvaltojen silloisen ulkoministerin Henry Kissingerin esittämäksi väitetty kysymys: "kenelle pitää soittaa, kun haluaa soittaa Eurooppaan?" Dilemma osoitti tuolloin Euroopan rikkonaisuutta, kun jokainen valtio ajoi omaa ulkopolitiikkaansa ja diplomatia piti hoitaa käytännössä jokaisen maan kanssa erikseen. Eurooppa on viimeisten vuosikymmenten aikana yhdentynyt valtavalla vauhdilla. Kissingerin kysymys lienee tältä erää ratkaistu, ja ehtihän tuleva presidentti Rompuy jo eilen vastata odottavansa innolla ensimmäistä puhelua.