Ensi tiistaina vietetään erästä kummallista vuosipäivää. Osapuilleen 30 vuotta sitten tapahtui ihmiskunnan toistaiseksi pahin rauhan ajan ydinonnettomuus, kun yksi Tšernobylin ydinvoimalan reaktoreista Ukrainassa tuhoutui epäonnisen kokeen seurauksena. Lauantaina 26. huhtikuuta vuonna 1986 tapahtui se, mitä maailma oli pelännyt sitten atomiajan synnyn. Ydinreaktori tuhoutui, minkä seurauksena vapautui valtava määrä radioaktiivista materiaalia.

Suomessa onnettomuus havaittiin nopeasti kohonneina säteilyarvoina. Kukaan tosin ei heti tiennyt, mistä poikkeama johtui, koska silloisessa Neuvostoliitossa vallitsi tyypillisesti informaatiosulku. Tiedotusvälineet saivat kuitenkin suhteellisen lyhyen ajan kuluessa onnettomuuden tietoonsa tai ainakin huhuja sellaisesta. Muistan vielä elävästi, miten seurasin Yleisradion uutislähetystä pian onnettomuuden jälkeen. Uutisankkuri sai kesken lähetyksen pöydälleen yllättävän viestin ja alkoi lukea sitä ääneen. Tuolloin ei vielä tiedetty, miten paikkakunnan nimi kirjoitettiin tai lausuttiin, joten uutistenlukija kutsui paikkaa nimellä Tšernobilski. Myöhemmin kylän nimi Tšernobyl on jäänyt kaikkien noihin aikoihin eläneiden muistiin ja tietysti jälkipolville muistutuksena atomivoiman arvaamattomuudesta.

Tšernobylin onnettomuudessa ei ole mitään vuosipäivän arvoista. Maailmalla joka tapauksessa muistellaan noita kaameita päiviä heti tragedia jälkeen. Jokainen ydinvoimalaonnettomuus muistuttaa myös mieliin kolmenkymmenen vuoden takaiset tapahtumat. Näin kävi viimeksi vuonna 2011, kun japanilaisessa Fukushima I -voimalassa sattui ydinonnettomuus maanjäristyksen jälkeen. Vaikka maailmalla ytimien kanssa sattuukin kaikenlaisia murheita, soutaa Suomi vastavirtaan, sillä kuten Eppu Normaali aikoinaan lauloi: "...eikä millään muilla mailla, kuin Suomella se ei oo riskiä vailla..."