Eduskuntavaalien alla - osa 1

Ensi kevättalvella järjestetään jälleen neljän vuoden tauon jälkeen eduskuntavaalit. Kansanedustuslaitokseemme on tunkua, sillä monet julkisuuden henkilöt ovat ilmoittautuneet ehdokkaiksi. Ehdokkaina ovat myös useat päivätähdet, jotka tuntuvat yrittävän jatkavan kuihtunutta uraansa nyt poliitikkona. Eduskunta on suositumpi kuin koskaan. Arkadianmäelle yrittää vuosi vuodelta yhä enemmän ihmisiä. Tämä näkyy mm. yhä suurempina mainosbudjetteina. Moni ehdokas ottaa kymmenien tuhansien eurojen lainan mainontaansa varten. Kohta näin pienet summat eivät riitä alkuunkaan, jos kansanedustajaksi haluaa vain ja ainoastaan mainonnan avulla. Julkkisten ei juuri tarvitse itseään mainostaa. Siitä pitävät huolen iltapäivä- ja juorulehdet raportoidessaan julkimon päivittäisiä kommelluksia.

Eduskunnan tulisi tasapuolisesti edustaa Suomen kansaa. Kansanedustajien olisi siis oltava kuin läpileikkaus suomalaisista. Toteutuuko tämä ihanne? Pelkäänpä, ettei toteudu, sillä pääsymaksu istuntosaliin nousee vaaleista toiseen. Mainonta ja itsensä markkinointi on noussut yhä keskeisemmäksi tekijäksi vaalikampanjassa. Varsinainen kansanedustajan työ unohtuu, kun tavoitteena on vain läpipääsy. Eduskuntaan pääsee rahan voimalla tai olemalla tyhjääkin tyhjempi julkkis. Vaalien alla ehdokkaat ovat höveleitä ja kansaa kosiskelevia. Vaalien jälkeen kansanedustajat muuttuvat elitistisiksi, kansan yläpuolella leijuviksi herroiksi ja rouviksi ja etäisyyttä haetaan ajelemalla mustissa limusiineissa ympäri kaupunkia.

Ensimmäiset vaalimainokset ovat jo ilmestyneet. Tutustuin Pohjois-Pohjanmaan Kokoomuksen vaaliliitteeseen, joka jaettiin tuoreen Nykypäivä-lehden (3.11.) välissä. Ehdokkaat kertovat avoimesti itsestään, harrastuksistaan ja ihanteistaan. Niitä lukiessani sain käsityksen, että ehdokkaat haluavat todistaa muille kokoomuslaisille, miten he ovat sisäistäneet puoleen aatteet. Viestiä ei ole suunnattu potentiaalisille äänestäjille vaan omille vertaisilleen. Olen listannut alla olevaan luetteloon muutamia huomioita mainosliitteestä.

  • 13 ehdokkaalla on yhteensä alle 20 ihannetta
  • Ehdokkaiden keski-ikä on 42 vuotta
  • Nuorin ehdokas on 23-vuotias ja vanhin 62-vuotias
  • 15 % on mottona "koti, uskonto ja isänmaa"
  • 38 % ilmoittaa kodin ja perheen olevan heille tärkeitä
  • 30 % ilmoittaa työn olevan heille tärkeä
  • 23 % ehdokkaalle on turvallisuus tärkeää
  • 61 % harrastaa liikuntaa
  • 46 % on mukana järjestötoiminnassa harrastuksena
  • 38 % ilmoittaa harrastavansa lukemista
  • 23 % harrastaa metsästystä tai kalastusta
  • 23 % harrastaa musiikkia
  • 2 pelaa golfia ja 2 harrastaa moottoripyöräilyä
  • 30 % ehdokkaista on yrittäjiä
  • 23 % ehdokkaista on opiskelijoita
  • 23 % ehdokkaista on toimittajia
  • Ehdokkaista 2 on rakennusalan henkilöä, 2 kansanedustajaa
  • Yksi ehdokas on poliisi ja yksi rehtori
  • Yksi ilmoittaa idolikseen J. K. Paasikiven
  • Yksi ilmoittaa idolikseen C. G. E. Mannerheimin

Ehdokkaiden arvomaailmaan kuuluvat enimmäkseen ystävät, liikunta, yrittäjyys, oikeudenmukaisuus ja uskonto. Kokoomuslaisten jo kuluneeksi hokema motto "koti, uskonto ja isänmaa" alkaa menettää uskottavuuttaan. Uskonto ja kirkollisuus käy maassamme parhaillaan suurta murrosta eri uskontojen ja ateismin nostaessa päätään myös täällä pohjoisessa. Ikuisuuksilta tuntuvat naispappeuskeskustelut ja samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinnit ovat rapauttaneet kirkon arvovaltaa. Isänmaata puolestaan ollaan myymässä milloin Euroopan unioniin milloin Natoon. Keskustelu siviilipalvelusta nousee aina esille vaalien alla, ja debatti palveluksen kestosta käy kiivaana.

Näinkin pienessä otoksessa kuin 13 ehdokkaan joukossa silmiinpistävää on toimittajien määrä (3 ehdokasta ilmoittaa olevansa toimittaja). Määrä vastaa 23 % ehdokkaista eli lähes neljännes. Pitäisikö tästä loogisesti päätellä, että Suomen kahdesta miljoonasta työssäkäyvästä joka neljäs on toimittaja eli noin 450 000? Ehdokkaana ei ole yhtään työtöntä tai kotirouvaa tai ihan vaan tavallista duunaria. Idolien valintakin saa hymyn nousemaan suupielille. Mikä voisikaan olla osuvampi valinta kokoomuslaisen idoliksi kuin Paasikivi tai Mannerheim? Nämäkin alkavat jo olla kuluneita kliseitä, mutta ovat taattuja valintoja silloin, kun pitää todistaa toiselle kokoomuslaiselle oman aatemaailman porvarillisuutta.

Kokoomuslainen arvomaailma näyttäytyy kuin pähkinänkuoressa tässä Pohjois-Pohjanmaan Kokoomuksen vaaliliitteessä. Kovin maallisia asioita nämä pikkuporvarit ajattelevat. Kukaan ei maininnut arvokseen vapautta, joka on ehkä kaikista elämänarvoista se kaikkein tärkein. Vapaus voidaan ymmärtää monella tavalla. Se voi olla välitöntä vapautta tai välillistä esimerkiksi vapautta sairaudesta tai veloista. Monien arvomaailmaan kuuluvat perhe ja ystävät. Nämäkin ovat toki tärkeitä, mutta eivät kovin filosofisia. Perheestä, lapsista ja terveydestä on aina syytä olla ylpeä. Tässä suhteessa ehdokkaat tekevät parhaansa kertoakseen maailmalle elävänsä niin sanottua normaalia ja yhteiskuntakelpoista elämää. Joukosta puuttuivat tyystin taiteilijat ja vähemmistöryhmien edustajat, kuten esimerkiksi vammaiset.

Julkaistu Sundayna 5.11.2006 klo 11:14 avainsanoilla politiikka ja vaalit.

Edellinen
Vaikea päätös
Seuraava
Eduskuntavaalien alla - osa 2