Olen osallistunut koko alkutalven kestäneelle kurssille. Kurssimme viimeiset luennot pidettiin reilu viikko sitten upeissa puitteissa Naantalin Kylpylässä. Haikeina vietimme myös juhlallisia päättäjäisiä niin ikään mahtavassa Sunborn à la Carte -ravintolassa. Kylpylän kupeessa kelluu erikoinen Sunborn Princess -laivahotelli, jossa on tilavien ja kodikkaiden hyttien lisäksi suorastaan erinomainen ravintola kolmannella kannella. Ravintolan erikoisuus on erilaisten viinien ympärille rakennettu kausittain vaihtuva ruokalista. Viinit on huolellisesti valittu tietyn viiniperheen tuotteista, jotka kattavatkin sitten koko herkullisen neljän ruokalajin päivällisen.
Sunborn à la Carte -ravintolassa oli tarjolla maittava Cecilia Beretta viinimenu. Kurssillamme tosin oli ainutlaatuinen tilaisuus nauttia viimeisestä Cecilia Beretta viinimenun kattauksesta. Ruokalista oli tullut ravintolan valikoimiin jo viime vuoden elokuussa, joten nyt oli aika antaa tilaa uudelle Domaine Rieflé viinimenulle. Cecilia Beretta -viiniperheen tuotteet ovat Pasqua-viinitalon kruununjalokivi. Tila on saanut nimensä Mizzolessa, Valpolicellan itäosassa sijaitsevan Villa Berettan mukaan. Cecilia Berettan viinit ovat huippulaadukkaita, kansainvälisesti arvostettuja ja palkittuja viinejä. Cecilia Beretta -sarjan viinit korostavat viinin kasvuolosuhteiden ominaispiirteitä. Jokainen viini on yksilöllinen, oman territorionsa tuotos.
Päivällinen vai illallinen
Suomalaisilla tuntuu päivällinen ja illallinen menevän sulavasti sekaisin. Englanninkielinen päivällistä tarkoittava sana dinner käännetään elokuvien ja televisio-ohjelmien tekstityksissä liiankin usein illalliseksi. Päivällinen syödään tyypillisesti myöhemmin illalla kello 18 jälkeen eikä mitenkään harvinaista ole aloittaa päivällistä vasta yhdeksän aikaan illalla. Ehkä juuri myöhäisestä ajankohdasta johtuen suomalaiset mieltävät päivällisen paremminkin illalliseksi, vaikka se oikeastaan on aivan oma ateriansa. Englannin kielessä illallisella on oma sanansa supper, jota toisaalta harvemmin kuulee televisiosta. Saamme kuitenkin anteeksi sekamelskamme, sillä syödäänhän Suomessa lounaskin hyvissä ajoin ennen puoltapäivää.
Cecilia Beretta Picàie Bianco 2005
Cecilia Beretta viinimenumme tarjoili seurueellemme aluksi siikaa kolmella tavalla. Makuhermoja hemmoteltiin Cecilia Beretta Picàie Bianco 2005 -valkoviinillä. Sen tuoksussa on kypsää omenaa ja kukkaisuutta. Maku on runsas ja pyöreä, jossa on kuivattujen Garganega-rypäleiden tuomaa hunajaisuutta ja makeutta. Garganega- ja Riesling-rypäleet käyvät erikseen terästankeissa. Tämän jälkeen viinit yhdistetään, jolloin myös kuivatuista Garganega-rypäleistä puristettu mehu on ehtinyt käydä. Viinin annetaan kehittyä terästankeissa ja tasaantua pullossa noin neljä kuukautta.
Cecilia Beretta Picàie Rosso Veronese 2003
Pääruuaksi tarjoiltiin miedosti savustettu härän Coeur de fillet -sisäfilee selleripyreen ja punaviinikastikkeen kera. Samettinen ja suussa sulava sisäfilee huuhdeltiin taivaallisella Cecilia Beretta Picàie Rosso Veronese 2003 -punaviinillä. Viini on erittäin runsas ja tasapainoinen, pehmeän vaniljaisen tuoksuinen, täyteläisen makuinen, jossa on suuntäyttävää samettisuutta ja pehmeät vaniljan aromit. Rypäleiden on annettu rusinoitua puisissa laatikoissa kolmen kuukauden ajan ennen puristusta. Viiniä on lopuksi kypsytetty kuusi kuukautta tammessa ja vuosi pullossa.
Cecilia Beretta Terre di Cariano Amarone Classico 2003
Uskomattoman herkullisen sisäfileen jälkeen oli aika rauhoitella makuhermoja Grana Padano -juustolla. Grana Padano on parmesaanityyppinen kova, puolirasvainen juusto ja on erittäin suosittu niin Italiassa kuin kaikkialla maailmassa. Juuston seuralaiseksi oli valittu Cecilia Beretta Terre di Cariano Amarone Classico 2003 -viini, josta oli valmistettu myös taivaallinen Amaronesiirappi. Juustosta leikataan jälkiruokaveitsellä pieniä nokareita, jotka viedään hienostuneesti kielelle jälkiruokahaarukan kärjillä. Nokare murskataan suussa, jonka päälle nautitaan hyppysellinen Amaroneviiniä, jonka tuoksussa on yrttejä, timjamia, kuivattuja ruusunlehtiä, kypsää hedelmää, suklaata, luumua ja aavistus vaniljaa. Maku on täyteläinen, suuntäyttävän runsas ja pyöreä, kypsän hedelmäinen, jota voimakkaat tanniinit ja erittäin pitkä ja aromikas jälkimaku sävyttävät. Amaroneviini on Veneton alueen erikoisuus, jota valmistetaan kuivatuista rypäleistä. Lähes kuivista rypäleistä tehty viini on alkoholipitoisuudeltaan erittäin korkea, koska suurin osa rypäleiden sisältämästä vedestä on haihtunut. Näin saadaan runsaasti alkoholia ja aromiaineita sisältävää viiniä.
Cecilia Beretta Recioto di Soave 2004
Jälkiruuaksi pöytään tarjoiltiin suklaata ja anasta Cecilia Beretta Recioto di Soave 2004 -jälkiruokaviinin kera. Viinin tuoksu on herkullinen ja siinä on eksoottisten hedelmien ja vaniljan aromeja. Maksu on hienostuneen makea, pyöreä ja tasapainoinen. Recioto valmistetaan rusinoiduista rypäleistä Amaronen tapaan. Siinä käytetyt rypälelajikkeet ovat samojen kuin Soaven valmistuksessa. Rypäleitä kuivatetaan 4-5 kuukautta, jona aikana niiden sokerimäärä nousee 25 % - 30 %. Käymisen jälkeen viini kypsytetään tammitynnyreissä 3-4 kuukautta.
Olisiko kurssimme voinut päättyä enää juhlavammin? Cecilia Beretta viinimenu oli viiden tähden makuelämys. Illan kokemus houkuttelee varmasti uudelleen Sunborn à la Carte -ravintolaan, jossa ammattitaitoinen henkilökunta tuntee niin viinit kuin suussa sulavan ruuankin. Suosittelen lämpimästi juhlallista päivällistä laivaravintolassa ja sen mestarillisten viinimenujen parissa. Viiniarvioista on kiittäminen ravintolan Wine & Dine -tiimiä. Cecilia Beretta -viinit ovat Recioto di Soave -viiniä lukuun ottamatta tilattavissa Alkosta.