Ennen Ison-Britannian rahauudistusta vuonna 1971 valtakunnassa oli käytössä vuoden 1066 normannivalloituksen ajoilta peräisin ollut rahajärjestelmä. Systeemi oli vuosisatojen kuluessa muuttanut muotoaan ja tuonut mitä erilaisimpia rahayksiköitä päivittäiseen käyttöön. Ennen vuoden 1971 desimalisointia rahajärjestelmän perusyksikkö oli punta kuten nykyäänkin. Punta jakautui kuitenkin tuolloin šillinkeihin ja penneihin toisin kuin tänään.

Šillinki ja penni

Punta jakautui ennen 20 šillinkiin ja šillinki puolestaan jakautui 12 penniin. Yksi punta oli siis 240 penniä. Sana šillinki (englanniksi shilling, monikossa shillings) lyhennetään s-kirjaimella (suomen kielessä š). Lyhenne on peräisin Rooman vallan aikaisesta latinankielisestä solidus-sanasta, joka oli tuolloin roomalaisen rahajärjestelmän kultakolikko. Šillinki-sanan alkuperän arvellaan liittyvään muinaisgermaaniseen skillingaz-sanaan, josta se on siirtynyt vanhaan englantiin scilling-muodossa. Eri etymologiset lähteet selittävät alkuperän toisistaan poikkeavasti ja kirjavasti, mutta erään selityksen mukaan sanalla on aikoinaan tarkoitettu rahan lainaamista. Oxfordin sanakirja selittää sanan liittyvän jopa armeijan värväyksiin. Sanan on tuttu myös suomen kielessä, johon se on periytynyt Ruotsin vallan aikaisesta skilling-sanasta muotoon killinki tarkoittaen pientä rahasummaa tai vähäpätöistä lanttia, ropoa.

Vanha brittiläinen penni lyhennettiin d-kirjaimella. Lyhenteen alkulähde löytyy jälleen parin tuhannen vuoden takaisesta roomalaisesta rahayksiköstä. Tuolloin käytetty Rooman vallan aikainen hopeakolikko oli nimeltään denarius eli lyhennettynä pelkkä d. Penni oli Isossa-Britanniassakin ennen vanhaan iso raha. Niinpä entisaikoina tunnettiin penniä pienempiä rahasummia, kuten farthing, joka oli neljäsosa penniä ja halfpenny, joka nimensä mukaisesti oli puoli penniä. Erilaisista pennien kombinaatioista syntyi ajan mittaan omia termejä, joista edellä mainittujen lisäksi tunnettiin mm. kahden pennin tuppence- ja kolmen pennin thruppence-sanat. Nyt jo käytöstä poistuneista brittirahoista käytettiin lyhennettä £sd (pounds, shillings, pence), joka lausuttiin (ja joskus jopa kirjoitettiin) muodossa LSD [elesdi:]. Sittemmin lyhenne tunnettiin toisen maailmansodan jälkeen myös aivan muissa yhteyksissä.

Guinea

Brittiläisessä vanhassa rahajärjestelmässä oli sellainenkin yksikkö kuin guinea. Yksi guinea lyhennettiin pelkällä g-kirjaimella tai gn-lyhenteellä ja se vastasi yhtä puntaa ja yhtä šillinkiä eli 21 šillinkiä (nykyrahassa noin punnan arvoinen). Guinea oli kultaraha, ja ensimmäinen myntti lyötiin 6. helmikuuta vuonna 1663. Kolikko oli tehty Länsi-Afrikan tarunomaiselta Guineanlahdelta, myöhemmin Kultarannikolta peräisin olleesta kullasta, mistä siis juontaa rahayksikön nimitys. Kultaista guineaa pidettiin arvokkaampana kuin pelkkää puntaa ja siksipä sen arvokin oli šillingin verran suurempi. Guinea yhdistettiin herrasmiespiireihin, sillä tuolloin oli herrasmiesmäisempää maksaa yksi guinea kuin yksi punta. Herrasmies saattoi maksaa parturilleen šillingeinä mutta advokaatilleen guineoina. Toisaalta jos palveluksen tiedettiin olleen yleensä arvokkaan puoleinen, mutta siihen ei oltu täysin tyytyväisiä, voitiin mielenilmaisuksi työstä maksaa "vain" yksi guinea. Samantapaisen palautteen voi jättää yhäkin maissa, joissa tippi eli juomaraha on yleinen käytäntö. Mikäli palvelu ei ollut tipin arvoista, saatetaan pöytään jättää sentin kolikko merkiksi tyytymättömyydestä.

Sovereign

Punnan setelin lisäksi laskettiin liikkeelle kultainen punnan kolikko nimeltä sovereign. Vaikka raha oli käypää valuuttaa ja punnan arvoinen, tuli siitä käytännössä sijoituskohde. Ensimmäinen sovereign-kolikko lyötiin niinkin aikaisin kuin 28. lokakuuta vuonna 1489 kuningas Henrik VII:n (1457-1509) aikana. Kultarahoja oli ollut käytössä Englannissa jo aiemminkin, mutta kuninkaan esittelemä uusi kolikko oli kooltaan ja arvoltaan kaksinkertainen entisiin verrattuna. Myntti sai nimekseen juhlallisesti sovereign, joka sananmukaisesti tarkoittaa suvereenia eli riippumatonta tai asiayhteyteen paremmin sopivaa erinomaista, suurenmoista tai verratonta kuvaten juuri rahan ominaisuuksia tuohon aikaan.