Helsingin kaupunginorkesteri esitti eilisessä konsertissaan Musiikkitalossa Beethovenin neljännen pianokonserton lisäksi Brahmsin ensimmäisen sinfonian. Tämä oli jo toinen kerta lyhyen ajan sisällä, kun kuulin tämän hienon sävellyksen elävänä esityksenä. Lähes tarkalleen vuosi sitten Radion sinfoniaorkesteri esitti teoksen samaisessa Musiikkitalossa. Sinfonia numero 1 c-mollissa (op. 68) ei syntynyt aivan hetkessä. Johannes Brahms (1833-1897) kypsytteli sävelteostaan peräti parikymmentä vuotta ennen kuin se viimein esitettiin yleisölle ensimmäisen kerran 4. marraskuuta 1876. Brahms oli vasta parikymppinen, kun hän oli jo säveltänyt melkoisen joukon musiikkia sekä aloittanut ensimmäisen sinfoniansa sävellystyön vuonna 1855. Säveltäminen ei kuitenkaan ottanut edetäkseen eikä siitä voi syyttää pelkästään Brahmsia, sillä 1800-luvun puolivälissä Euroopan tanssisaleissa puhalsivat toisenlaiset tuulahdukset, kun salonkitanssit ja valssi kasvattivat alati suosiotaan. Toisekseen moni oli tuohon aikaan sitä mieltä, että saksalainen säveltäjäsuuruus Ludwig van Beethoven (1770-1827) oli jo säveltänyt kaiken mitä tuli sinfoniseen musiikkityyliin eikä siihen yksinkertaisesti ollut enää mitään lisättävää.

Brahms sen sijaan ylisti Beethovenia ja jatkoi yleisestä mielipiteestä piittaamatta valitsemallaan konservatiivisella linjalla. Nuori säveltäjä sai lisäksi suitsutusta sävellystaidoistaan, joita eritoten säveltäjänä ja vaikutusvaltaisena musiikkikriitikkona tunnettu Robert Schumann (1810-1856) kehui auliisti lehtikirjoituksissaan. Näiden rohkaisevien sanojen myötä Brahms keskittyikin säveltämiseen ja samalla häneltä odotettiin paljon. Perfektionistiksi tiedetty säveltäjä hioi sinfoniaansa loputtomasti vuosia ja sai vihdoin valmiiksi lähes kolossaalisen ja melkein tunnin mittaisen neliosaisen sinfonian, joka oli samalla eräänlainen kunnianosoitus ihailemalleen Beethovenille. Tarkka kuuntelija löytää helposti viitteitä Beethoveniin, eikä Brahms aikanaan sitä edes peitellyt. Sittemmin Brahmsin ensimmäistä sinfoniaa onkin kutsuttu Beethovenin kymmenenneksi.

Kaupunginorkesteria johti eilen häikäisevä kapellimestari Joana Carneiro. Upeaa konserttia oli miellyttävää seurata jopa ylhäältä parvelta käsin. Jouduin tyytymään parvipaikkaan, sillä konsertti oli loppuunmyyty enkä lainkaan ihmettele, sillä hyvää musiikkia oli saapunut kuuntelemaan ja katselemaan monisatapäinen yleisö. Toisaalta minulle kelpaa paikka kuin paikka aina silloin, kun tarjolla on Brahmsin ensimmäinen sinfonia. Siinä on sävellys, jonka esitykseen pyrin aina menemään, jos se vain suinkin on mahdollista.