Kävin viikko sitten katsomassa paljon kohistun Avatar-elokuvan 3D-näytöksessä. Varasin liput lauantaiaamuna netissä noin yhdeksän aikaan, jolloin parhaimmat paikat oli jo buukattu. Salikartan mukaan kolmasosa istuimista oli varattu iltapäivän ensimmäiseen näytäntöön. Sain kuitenkin aivan takimmaisesta rivistä keskeltä salia mukavat paikat, josta lopulta oli hyvät näkymät valkokankaalle. Minulla ei ollut mitään kummempia ennakko-odotuksia elokuvasta, vaikka siitä oli puhuttu paljon monissa yhteyksissä aina uutislähetyksiä myöten. Elokuva oli ehdolla jopa yhdeksän Oscarin saajaksi ja sen ennakoitiinkin suorastaan rohmuavan palkinnot, mutta saavutti näistä kolme. Jaetuista Oscareista olisi voinut paljon päätellä itse elokuvan luonteesta, sillä palkinnot tulivat erikoistehosteista, lavastuksesta ja kuvauksesta. Kaikki palkinnot olivat tarkemmin tarkasteltuina mielestäni arvoltaan keskinkertaisia, vaikkakin ihan kunnioitettavia saavutuksia. Avatarilta jäi saamatta ennalta povatun parhaan elokuvan ja ohjauksen palkinnot, jotka mittapuuni mukaan olisivat kertoneet elokuvan syvällisemmästä luonteesta.
Avatar olikin loppujen lopuksi melkoinen pettymys. Kyseessä oli tavanomainen muskelien pullisteluraina, jollaisia Iso-Arska tehtaili 1980- ja 90-luvuilla liukuhihnalla. Elokuvan juoni rakentuu ikiaikaiselle ahneudelle sekä hyvän ja pahan voimainkoetukselle. Uutta leffassa oli ainoastaan toteutustekniikka, jossa luotettiin enemmän digitaalisuuteen ja tietojenkäsittelyyn kuin perinteiseen elokuvaamisen ammattitaitoon. Tämä taitaa kuitenkin olla suuntaus, sillä Avatarin sanotaan avanneen uuden elokuvateon aikakauden. Juoni sinänsä oli kevyt ja löyhä, ja sen köyhyys piilotettiin häikäisevien visuaalisten efektien taakse. Ne eivät kuitenkaan pelastaneet jo alkumetreillä tahattoman koomiseksi tipahtanutta elokuvaa. Tehosteisiin oli lainattu paljon takavuosien Alien-elokuvista tuttuja elementtejä. Jossakin vaiheessa tunsin katsovani jotain loputtomalta tuntuvien Alien-elokuvasarjojen viidettä tai kuudetta jaksoa. Kolme tuntia 3D-lasit päässä alkoi haukotuttaa. Joku yleisöstä luovutti ja lähti kesken näytöksen. Sama tuli minullekin mieleen, sillä olisihan tuon kolmituntisen voinut käyttää hyödyllisemminkin.
Elokuvan oli tarkoitus sijoittua jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen. Perin kummalliselta näytti viime vuosituhannen puolelta kotoisin oleva sotakalusto, aivan kuin sotateollisuuden kehitys olisi pysähtynyt vuoteen 1998. Ja jos hapesta oli puutetta, niin kovasti ihmettelin tupakointia jo muutenkin valmiiksi ahtaissa laboratoriotiloissa. En osaa sanoa, oliko elokuva suunniteltu puolittaiseksi komediaksi vai vakavasti otettavaksi tieteisfantasiaksi, mutta monet lapsukset tekivät siitä paremminkin parodian. Avatar-elokuvaa on tauhkattu suotta ja sitä on tarpeettomasti ylistetty elokuvahistorian ehkä tähän mennessä parhaimpana elokuvana. Oscar-tuomarit olivat toista mieltä ja ymmärsivät tämän, ja siksipä leffalta jäi saamatta ennakoidut palkintonsa. Oscarit kielivät omaa sanomaansa.