Sain käteeni reilut viikko sitten pienen naarmun. Pippa ei ollut paha, joten päätin laittaa sen suojaksi laastarin. Löysin kaapista lähes tyhjän laastaripakkauksen, mikä tahtoi sanoa, että täydennystä pitäisi ostaa seuraavalla kauppareissulla. Otin viimeisen Salvequickin laatikosta ja naarmu alkoikin parantua hyvää vauhtia. Kaupassa muistin ostaa uuden laastaripakkauksen, mutta valinta ei ollutkaan helppoa. Viime paikkausvälineostoksesta oli ehtinyt vierähtää jo melkoinen tovi eikä näitä tuotteita ole muutenkaan tullut ostettua ammattimaiseen tahtiin. Hyllyllä komeili suuri joukko erilaisia pakkauksia ja monenlaisia laastareita eri tarkoituksiin. Hinnat luonnollisesti vaihtelivat niin muodon kuin nimenkin mukaan. Haitari oli lavea. Laastareita löytyi reilun euron hintaisesta laatikosta lähes kolmen euron pahvipakkaukseen. Päätin ottaa kaupan oman merkin, Rainbow-laastarin, joka oli hintansa puolesta halvin. Ajattelin, että kertakäyttöisiä nämä joka tapauksessa ovat, joten eipä tuhlata rahaa.
Heitin päivän vanhan laastarin roskiin ja teippasin naarmuni päälle uuden. Halvat Rainbow-laastarit osoittivat heikon laatunsa jo heti pakkausta avatessani. Yksittäispakatun laastarin paperinen suoja ei avautunut ehjänä kuten laadukkaamman Salvequickin, vaan repesi oudosti niin, että sain kynsiä laastarin suojakääreen riekaleiden seasta. Laastari tuntui heti kovin teipinomaiselta, mutta en antanut sille sitten sen enempää huomiota. Seuraavana aamuna laastari yksinkertaisesti putosi itsekseen iholta, joten sitä ei tarvinnut alkaa nyhtää pois paikoiltaan. Se taisi olla merkki heikkolaatuisesta liimasta. Naarmu oli parantunut eikä jäljellä ollut enää kuin huomaamaton vaaleanpunainen jälki ja muisto menneestä. Aivan näin helpolla en kuitenkaan päässyt. Joidenkin tuntien kuluttua haavan ympärillä ollut iho alkoi kutista. Vilkaisin nahkaa ja siinä oli punainen laastarin kuva. Mitä ilmeisimmin liima-aine oli alkanut ärsyttää hipiääni. Kutina jatkui vielä illalla, vaikka laastarin ajoista oli kulunut jo puoli päivää.
Tästäkin tapauksesta pitää taas ottaa opiksi. Lankesin jälleen vanhaan syntiin: ostin halpaa. Halvan ostaminen tuli minun tapauksessa kalliiksi, sillä nyt joudun heittämään euron hintaisen laastaripakkauksen roskiin ja ostamaan laadukkaampia Salvequick-laastareita, joiden hinta oli hieman yli kaksi euroa pakkaukselta. Uudet laastarit maksavat minulle lopulta kolme ja puoli euroa, joten järkevämpää olisi ollut vain ummistaa silmänsä ja ottaa kaupan hyllyltä heti se nimekäs tuote, jota aivan aluksi ajattelinkin. Tämänkertaisesta virheostoksesta en syytä kuin itseäni. Luulin saavani halvalla hyvää.