Siniristilippumme ovat tänään liehuneet saloissa vienossa tuulenvireessä. Aina kun lippu liehuu tangossa, alan muistella ja miettiä, mikäköhän liputuspäivä tänään on. Näin syksyllä liputuspäiviä on harvakseltaan, joskin lokakuusta eteenpäin jokaiselle kuukaudelle osuu ainakin kaksi liputuspäivää aina vuoden loppuun asti. Tänään on syyskauden ensimmäinen liputuspäivä ja liput liehuvat nyt Aleksis Kiven (1834-1872) ja kotimaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi. Aleksis Kivi on Suomen kansalliskirjailija ja hänen teoksiaan luetaan yhä ahkerasti. Kiven tuotantoon sisältyy useita näytelmiä, muutama runokokoelma sekä romaani Seitsemän veljestä vuodelta 1870. Näytelmistä tunnetuin lienee Nummisuutarit (1864), jota esitetään yhä näyttämöillä eri puolilla maata.

Seitsemän veljestä -romaani taitaa edelleen olla niitä tärkeimpiä koululukemistoja. Ainakin minun lapsuudessani koulussa luettiin Kiven romaani jossakin vaiheessa. En tosin enää koulun jälkeen juuri paljoakaan muistanut koko kirjasta. Tuohon aikaan koululaisella oli paljon muutakin puuhaamista kuin paneutua sadan vuoden takaisiin Jukolan tapahtumiin. Jokaisen suomalaisen tulisi kuitenkin kerran elämässään lukea Seitsemän veljestä -romaani ja vieläpä oikein ajatuksella. Tätä ajatusta vasten ostin aikoinaan romaanin pokkariversion ja ryhdyin tehtävään. Muistan edelleen, miten ahmin kirjaa junamatkalla Tampereelle ja takaisin. Yllätyin silloin, kuinka paljon teoksen sivuilta löytyi tuttuja sanontoja ja lausahduksia, joita olin kuullut arkipäiväisessä kielenkäytössä. Kiven kirja on rentouttavaa luettavaa ja sitä lukiessaan voi hetkeksi unohtaa arkiset huolensa ja kiireensä ja naurahtaa 1800-luvun kommelluksille, jotka muistuttavat kovasti omiamme nykyaikana.