Kuvittelin pitkään, että David Bowien albumi Space Oddity olisi parasta kevyttä musiikkia, mitä maa päällään kantaa. En ollut tuolloin vielä kuullut hänen toista mestariteostaan Ziggy Stardust -pitkäsoittoa. Jouduin muuttamaan mielipidettäni parhaan pop-musiikkiteoksen suhteen, mutta en tehnyt sitä suinkaan haikein mielin. Musiikki vain parani artistin iän myötä. Kun olin tämän valinnan tehnyt, kalentereihin kirjoitettiin vuosiluvuksi jotain 1970-luvun loppua. Aikaa on kulunut noista päivistä hyvinkin jo 30 vuotta. Mielipiteeni parhaasta rock-levytyksestä ei ole muuttunut. The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars on mielestäni edelleen maailman paras rock-älppäri.
David Bowie on kyennyt yhdistämään melodian ja instrumentit täydelliseksi harmoniaksi. Levyllä ei ole mitään liikaa eikä siitä puutu mitään. Se on yksinkertaisesti kuvattuna täydellinen. Puolittain akustinen kokoelma toinen toistaan upeampia kappaleita luo rauhallisen olotilan, jota sähköistää vain ajoittaiset rockahtavat sykäykset. Oikeastaan Stardust-levy on rauhallinen, sillä sieltä ei löydy mitään hurjia renkutuksia vaan paremminkin kauniita rock-balladeita. Muutamista levyn kappaleista on tullut ikivihreitä. Näistä parhaiten muistetaan Starman, jonka myös Fredi on esittänyt aikoinaan suomeksi nimellä Muukalainen (1973, sanat Vexi Salmi). Käännössovitukset eivät ole kyenneet himmentämään Bowien tähden loistoa. Siitä on osoituksena tämä yhä levystöni parhaimmistoon kuuluva äänite.
The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars
David Bowie
- Five Years
- Soul Love
- Moonage Daydream
- Starman
- It Ain’t Easy
- Lady Stardust
- Star
- Hang Onto Yourself
- Ziggy Stardust
- Suffragette City
- Rock & Roll Suicide
- John, I’m Only Dancing
- Velvet Goldmine
- Sweet Head
- Ziggy Stardust
- Lady Stardust