Nälkä yllättää joskus keskellä yötä. Kurniva vatsa saattaa herättää sikeästäkin unesta saadakseen murkinaa. Silloin ei auta muu kuin kömpiä jääkaapille täyttämään vatsaansa. Olen joskus miettinyt, millä sanalla yöllistä ateriaa pitäisi kutsua. Illallista varten keskiyö on liian myöhäinen ajankohta ja aamiaista varten liian aikainen. Normaalisti ihminen nukkuu yöllä, mistä seuraa, ettei ihmiskunnan kehityksen aikana ole syntynyt riittävästi sanoja yöllisille asioille. Sanojen puutteelle on hyvin luonnollinen selitys. Sanoja ei ole tarvittu, kun suurin osa yöstä menee nukkumiseen eikä silloin tule tehtyä mitään mainitsemisen arvoista.

Keskiyön jälkeen nautittavaa ateriaa olen ajatellut ryhtyä kutsumaan sanalla yömiäinen. Se on johdos aamiaisesta. Sana kuulostaa ensi alkuun oudolta, mutta ajan mittaan ja paljon käytettynä se alkaa tuntua luontevalta ja arkiselta. Eri asia on tietenkin, yleistyykö yömiäinen vai yritämmekö jatkossakin selittää yöllisiä ruokailujamme monisanaisesti ja tarvittaessa elein. Uudissanat ovat joka tapauksessa osa normaalia kielen kehitystä, joten olisi mukavaa saada yömiäiselle jalansijaa kielenkäytössämme.