Eduskunta päätti tänään myöntää luvat kahden uuden ydinvoimalan rakentamiseksi. Kansanedustajat eivät olleet ainoita, jotka osallistuivat äänestykseen. Ydinvoiman vastustajat ovat olleet viime aikoina näkyvästi esillä. Demokratiaa on yritetty horjuttaa mitä erilaisimpien tempausten avulla. Aktivistit ovat häirinneet puoluekokouksia ja ilmaisseet mielipiteitään äänekkäästi eduskunnan lehtereillä. Aktivistit vain ovat heränneet vastustamaan hankkeita liian myöhään. Pitkään politiikkaa seuranneena voin sanoa, että siemen näille tämänpäiväisille päätöksille kylvettiin jo vuosia sitten. Aivan kuten luontokin kasvattaa vegetaatiotaan pienestä ja aluksi lähes näkymättömästä siemenestä lopulta näkyväksi ja hallitsevaksi kasvillisuudeksi, samaan tapaan rakennetaan poliittisia päätöksiä ruohonjuuritasolta alkaen. Eduskunta ja sen kansanedustajat ovat vain kumileimasimia, jotka siunaavat vuosia valmistellut esitykset.
Jos kysyn joltakin aktivistilta, kävikö hän äänestämässä viime eduskuntavaaleissa, saatan saada usein kieltävän vastauksen. Monet kansalaiset valittavat, ettei äänestäminen kannata ja sitten nämä kansalaiset jättävät äänestämättä. He heräävät vasta, kun asioita ollaan jo päättämässä ja päätöksiä ovat tekemässä edustajat, joiden äänestäjät kävivät vaaliuurnilla. Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta voisi tehokkaasti vastustaa jotakin mielestään epämieluista hanketta leimautumatta kuitenkaan anarkistiksi? Vastaus on yksinkertainen: äänestä eduskuntaan mieleisesi kansanedustaja. Mitä useampi vaivautuu äänestyskoppiin, sitä varmemmin omaa asiaa ajava ehdokas tulee valituksi. Entä jos samalla tavalla ajattelevia äänestäjiä ei vain yksinkertaisesti ole niin paljon, että valinta varmistuu? Tähänkin on helppo vastaus: lobbaa kansalaisia asiasi taakse ilman kiihkoa ja anarkismia. Äänestäjien hankkiminen on täysin verrattavissa tavalliseen myyntityöhön. Vaaleissa asiakkaana ovat äänestäjät ja myytävänä tavarana kansanedustajaehdokas tai hänen ajamansa aate. Myyjinä ovat hänen tukijansa.
Demokratiassa päätökset ovat tyypillisesti poliittisia. Aktivoituminen jossakin poliittisessa puolueessa on tehokas tapa saada äänensä kuuluviin. Ongelmana tällä tiellä on vain sen pituus. Politiikassakin pitää kasvaa ja se vie aikaa usein vuosia. Aktivismi on paljon helpompaa eikä sitä tarvitse välttämättä valmistella vuosikaupalla. Se on spontaania ja kestää vain hetken, tyypillisimmillään vain sen aikaa, kun asioista keskustellaan mediassa ja julkisuudessa. Vastustava aktivismi on usein myös näyttävää. Siihen kuuluu teatraalisuus ja näyttävät tempaukset kameroiden edessä. Tänään ja aiemmin nähdyt vastustajien mielenilmaisut ovat vain osa poliittista teatteria. Sitten kun vastustaminen muuttuu anarkismiksi tai vielä pelottavammaksi terrorismiksi, on tilanne karannut jo vastustajienkin käsistä. Näitäkin lieveilmiöitä näkee ja kuulee aika ajoin eri puolilta maailmaa. Usein pieni joukko vastustajia saa nopeasti taakseen kannattajia, jotka eivät välttämättä edes itsekään ymmärrä, mitä ovat vastustamassa. Asioiden vastustamisesta on tullut ikään kuin muotia.
Palatakseni tänään myönnettyihin ydinvoimalupiin on niitä puolusteltu monilla eri argumenteilla. Energian omavaraisuus ja työllisyysnäkökohdat ovat olleet päällimmäisiä. Toisaalta vastustajilla ei ole ollut tarjota vaihtoehtoja, joten tämänpäiväisillä päätöksillä näyttäisi olevan pienimmät haittapuolet. Tosiasiahan on se, että kaikilla asioilla on kaksi puolta. Kolikon kääntöpuolella on tässä tapauksessa ydinvoimalajäte ja sen loppusijoitus. Olipa vaihtoehtoinen energiamuoto mikä tahansa, siitä tuskin saadaan sataprosenttisen puhdasta energiaa nykyteknologialla. Olisiko uusille ydinvoimaloille ollut vaihtoehto? Periaatteessa vaihtoehto on kulutuksen pienentäminen, mutta kuka oikeasti haluaa palata takaisin kivikaudelle?