Yhdysvaltojen avaruushallinnon viimeinen sukkulalento alkoi tänään. Lento numero STS-135 tekee omalla tavallaan historiaa, sillä sukkulat ovat nimensä mukaisesti sukkuloineet lähiavaruudessa 30 vuoden ajan ja järjestyksessään 135. lento on siis tällä erää viimeinen. Vuonna 1981 alkaneet sukkuloinnit olivat aikoinaan hyvin edistyksellisiä. Ajatus uudelleenkäytettävistä avaruusaluksista toteutui ja konsepti toimi joitakin vastoinkäymisiä lukuun ottamatta suunnitellusti. Avaruuden valloitus on kokonaisuutta arvioiden ollut vaisua. Tieteisseikkailut ovat romantisoineet avaruusmatkailua, vaikka se lienee tämän päivän tekniikalla vielä kovin kaukainen haave. Ihmiskunnan kohtalona saattaa olla pysytteleminen tiiviisti omalla planeetallaan, ja uskallan jopa ounastella, että näin luonto on asioiden halunnutkin olevan. Ihmisrodun ei ole tarkoitus sekoittua avaruuden muiden eliöiden kanssa, ja siksi tähtienväliset etäisyydet ovat saavuttamattomat.

Tätä kirjoittaessani lennon lähtöön oli aikaa vielä melko tasan tunti. Uutiset eri puolilla maailmaa päivittävät tilannetta jatkuvasti ja vielä lennon jälkeenkin. Avaruussukkula Atlantis matkaa kansainväliselle avaruusasemalle ja viipyy matkalla 12 päivää. Tämän jälkeen jäljellä olevat sukkulat vetäytyvät aktiivipalveluksesta ja astronautit joko siirtyvät muihin tehtäviin tai eläkkeelle. Avaruusmatkailu jäänee yksityisten yrittäjien varaan, koska avaruushallinnolla ei ole suunnitelmia lähiaikojen tähtimatkailulle. Yhdysvaltojen lisäksi avaruuteen kurottautuvat myös muut teknisesti edistykselliset valtiot, kuten Kiina, Intia, Japani ja Venäjä. Näiden lisäksi avaruuteen ovat luoneet katseensa muutama muukin valtio, mutta niiden tarkoista suunnitelmista ei ole toistaiseksi vielä mitään tietoa. Sukkulaohjelman nyt päätyttyä olisi hyvä koota saavutukset yhteen ja todeta, mitä miljardeja maksaneella ohjelmalla on saatu aikaan.