Kuljin tänään iltapäivällä seiskan ratikalla Pasilasta Kurviin. Astuttuani sisään vaunuun huomasin keskellä käytävää miehen, joka polki rytmikkäästi lattiaa. Itse asiassa mies tamppasi käytävällä koko matkan ajan pitämättä edes kiinni kaiteista, vaikka raitiovaunu kurvaili vasemmalle ja oikealle. Kanssamatkustajat luonnollisesti hämmästelivät minä mukaan lukien outoa esitystä. Kyseinen mies oli ulkonäöstä päätellen ulkomaalaistaustainen ja näytti kovasti intialaiselta tai sieltä suunnalta tulleelta. Rytmi hänellä ainakin oli verissä, sillä notkuva ja keinuva poljenta jatkui taukoamatta eikä keskeytynyt, vaikka matkustajat tungeksivat ympärillä. Hiljaiset suomalaiset ottivat ulkomaanelävän esityksen tyynesti vastaan. Kukaan ei tohtinut kysyä, josko miehellä oli kaikki kotona käenpesässään. Matkustajat vain kummastelivat kulmakarvojaan nostellen ja toisilleen hymyilleen.

Siinä esitystä katsellessani aloin taas miettiä valtiovallan jo pitkään rummuttamaa tulevaa työvoimapulaa. Nyt Suomi kärvistelee alati kasvavan työttömyyden kanssa, mutta kohta koittaa aika, kun työvoimaa pitää alkaa rahdata ihan ulkomaita myöten. Euroopan unioniin liittymisen myötä rajamuodollisuudet ovat väistyneet ja työvoiman vapaa liikkuminen on alkanut näkyä myös Helsingin katukuvassa. Ensimmäisessä aallossa tulleet ja joidenkin mielestä työperäistä maahanmuuttoa toteuttaneet uudet yrittäjät eivät ole kaikki olleet aivan toivottua työvoima-ainesta. Melkein jokaisen pääkaupungin keskustan kadunkulmassa notkuu nykyään kerjäläinen, jota kaiketi voi kutsua myös yksityisyrittäjäksi. Tämä ilmiö ei varmaankaan ollut ihan sitä, mitä hallitus tarkoitti. Tämänpäiväinen tanssiesitys ratikassa pisti miettimään, että näitäkö tyhjäntoimittajia me todella haluamme maahamme lisää?