Uudet europarlamentin edustajat on valittu. Päällisin puolin parlamentaarikot ovat kokeneita politiikan ammattilaisia, vaikka mahtuu joukkoon joitakin uusia kasvoja, joiden ansiot on hankittu aivan muualla kuin päivänpolitiikassa. Äänestysinto ei noussut uusiin ennätyksiin. Silti suomalaiset kävivät sen verran ahkerasti uurnilla, että poliittinen pakka saatiin hieman sekaisin. Suuret puolueet menettivät edustajiaan pienten saadessa yksittäisiä hajapaikkoja. Kokoomuksen neljän edustajan potti suli lopulta kolmeen parlamentaarikkoon, joka sekin on erinomainen saavutus etenkin, kun puolueen kannatus kynti jälleen omassa luokassaan. Demarien ja Keskustan suupielet ovat syystäkin olleet mutrussa, sillä eurovaalit eivät puolueväen mukaan onnistuneet lainkaan, kuten oli suunniteltu.

Erityisen ilahtunut olen oman ehdokkaani uudelleenvalinnasta. Kokoomuksen Ville Itälä on asiantunteva ja ammattitaitoinen poliitikko ja erinomainen valinta Euroopan parlamenttiin. Itälän kokemus kasvaa uuden viisivuotiskauden myötä sellaisiin mittoihin, että häntä on syytä äänestää uudelleen taas ensi vaaleissa. Tällaisia kokeneita politiikan konkareita tarvitaan Euroopan unionissa Suomen asioita edistämään. En usko, että Mitro Revon kaltaiset tähdenlennot saavat mitään kovin suurta aikaiseksi. Työskentely parlamentissa on pitkäjänteistä ja viisi vuotta on loppujen lopuksi melko lyhyt aika. Toisaalta symppispastori toi paljon ääniä demarileirille ja arvata vain saattaa, minkälaisen tuloksen puolue olisikaan saanut, jos tällaista ääniharavaa ei olisi ollut. Kaikki suuret puolueet miettivätkin nyt kilvan, mistä saisi taas lisää isämitroja. Se kun olisi nitroa vaalimenestykselle.

Eurovaalit ovat takanapäin ja edessä on taas arki. Uudet edustajat aloittavat työnsä ensi viikolla ja samaan aikaan ryhtyvät puoluejohdot analysoimaan, missä meni vikaan. Joidenkin puolueiden imago on suoraan sanottuna vanhanaikainen. Mikä olisikaan demarien vaalitulos ollut, jos nuorekkaan puheenjohtajan Jutta Urpilaisen tilalle olisi valittu politiikan, noh - dinosaurus, tohtori Erkki Tuomioja? Ainakaan puolueen imago ei olisi siitä nuorentunut vaan pikemminkin päinvastoin. Sama koskee Ruotsalaista kansanpuoluetta. Sekin ratsastaa suomalaisen politiikan kentällä paljolti perinteiden ja menneiden arvojen varassa. Tämä näkyi myös eurovaalien tuloksessa, jossa puolue sai täpärästi ja viime metreillä juuri ja juuri ehdokkaansa rimaa hipoen parlamenttiin. Näillä puolueilla on iso savotta edessään, jos mielivät viiden vuoden päästä saada ehdokkaitaan läpi silloin valittavaan parlamenttiin.

Vaan eipä ole vaalien voittajillakaan varaa jäädä päivää paistattelemaan. Kokoomuksen nuorekas imago on varmasti osittain suuren suosion takana, mutta suurimman puolueen manttelista on pidettävä jatkuvasti huolta ja suosiota kyettävä ylläpitämään vuodesta toiseen. Se taas tarkoittaa jatkuvaa ajan hermolla elämistä ja tarvittaessa puolueväen vaihtamista tasaisin väliajoin tuoreempaan ja kiinnostavampaan ainekseen. Nämä nuorennusleikkaukset ovat monelta osin jääneet tekemättä kilpailevissa puolueissa, mikä on johtanut niiden suosion jatkuvaan laskemiseen. Kaksituhattaluvun Suomessa ei enää agitoida kansaa työnväenaatteella eikä maataloudella.