Aamu näytti tänään poutaiselta. Kun pääsin ulos, tunsin muutaman sadepisaran putoavan, vaikka taivaalla ei juuri tuolloin ollut mainittavia pilviä. Vain muutaman minuutin kuluttua pisarointi yltyi ja päästyäni aukeammalle paikalle näin tummanharmaan pilven lähestyvän samaan aikaan, kun vastarannalla kiilteli vaaleansininen pilvetön taivas. Ehdin hädin tuskin bussiin, kun sade jo alkoi kastella oikein kunnolla. Matkalla keskustaan sade yltyi kaatosateeksi ja kaikki tämä kävi vain muutaman minuutin kuluessa. Pinkaisin nopeasti rautatieaseman suojiin ja vältyin pahemmalta märkiintymiseltä. Ajoin vartin verran junalla periferiaan, jossa ei ollut tietoakaan pääkaupungin keskustaa vain hetki sitten kurittaneesta myräkästä.

Loppuiltapäivästä säätila kohentui ja taivas kylpi taas tutun sinisessä asussaan. Varjot sen sijaan ovat päivä päivältä pidentyneet merkkinä lähestyvästä syksystä. Aurinko on kallistunut kummalliseen kulmaan venyttäen varjot aamuisin ja iltaisin luonnottoman pitkiksi. Kelin kaunistuminen on onneksi vihje viikonlopun säästä. Sen on ennustettu olevan kaunis ja aurinkoinen eli Suomen lyhyt kesä taitaa saada vielä yhden mahdollisuuden. Etelään on luvassa jopa helteitä jälleen kerran, mutta liekö tuo mukavuus nyt sitten viimeinen tällä erää? Kesä siis jatkuu vielä jonkin aikaa, mutta hävyttömän lyhyt se täällä pohjoisessa joka tapauksessa on.