Tänään oli erinomaisen kaunis ja aurinkoinen päivä. Ilma vain ei ollut kovin lämmin, ja vielä puolenpäivän aikaan lämpömittari näytti vain vaivaista kuutta lämpöastetta. Vappuna ei aina ole näin kaunista. Ikävämpiäkin kelejä on koettu. Tuolloin on taivaalta satanut jäätävää vettä tai sää on muuten oikutellut. Sellaisiakin vappuja on muistissani, jolloin on voinut käyskennellä kaupungilla lähes kesävarusteissa. Tänään oli kuitenkin hyvä pukeutua vielä kaulaliinaan ja käsineisiin valkolakkia unohtamatta. Helsingissä väkeä riittää aina vappuna. Tämä toukokuun ensimmäinen ei tehnyt tästä traditiosta poikkeusta. Oheisesta Senaatintorilla ottamastani kuvasta näkyy, miten tuhannet ja taas tuhannet ovat tulleet juhlistamaan työväen ja opiskelijoiden juhlaa. Tosin torilla taisi olla jotain hengellistä ohjelmaa, jota en tällä kertaa jäänyt seuraamaan.

Vaput eivät ole enää kuten ennen. Juhlista nimittäin puuttuu jotain, jonka muistan vielä 1970-luvulta. Vapun päivän juhlista ovat kadonneet poliittiset marssit läpi kaupungin. Jos niitä vielä jossakin on, ovat ne ainakin kutistuneet lähes olemattomiksi. Toisaalta kehitys heijastaa maailman menoa, mutta toisaalta tällaisen väriläiskän puuttuminen herättää jonkinlaista haikeutta. Aatteen palo ei hehku enää niin kuin sillä oli tapana vielä joitakin vuosikymmeniä sitten.