Tulipa tänään koettua yksi erikoinen tekniikan ihme. Kaikki alkoi siitä, kun pari viikkoa sitten laitoin myyntiin kymmenen vuotta vanhan 42-tuuman plasmamonitorin. Tarkoitukseni oli saada lisää tilaa ja päästä eroon jo muutaman vuoden pölyä keränneestä näytöstä. Ostin monitorin aikoinaan legendaarisesta PC Superstoresta ja käyttelin sitä kotiteatterin näytinlaitteena. Paljoa en näiden vuosien aikana ehtinyt näytöstä nauttimaan, sillä aika ei oikein tahtonut koskaan riittää elokuvien katseluun. Tokihan niitäkin aikoja siunaantui, että pääsin silloin tällöin istahtamaan olohuoneen laiskanlinnaan töllöttämään jotain elokuvaa. Viime vuosina elokuvien katselu on jäänyt ja nekin harvat kerrat, kun olen vihdoin rauhoittunut leffan ääreen, on se joko striimaantunut netistä tai olen katsonut sen tabletilla mukavasti sängyn pohjalla maaten.
Tänään sain monitorin melkein jo myytyä. Ostaja tuli hakemaan aparaattia, sillä sen kantamiseen tarvittiin enemmän kuin kaksi kättä. Halusin kuitenkin vielä ennen kuin kaupat lyötiin lopullisesti lukkoon esitellä konetta ja näyttää, miten kätevästi sillä sai katseltua samanaikaisesti tietokonetta, digiboksia ja DVD-elokuvaa. Monitori napsahti käyntiin tuttuun tapaan, mutta kuva ei ilmestynyt ruudulle. Hetken siinä kuumissani etsin vikaa ensin väärästä sisääntulovalinnasta ja sitten kannettavasta tietokoneesta. Kauko-ohjaimen patterit olivat kuluneet loppuun jo aikoja sitten, joten etäohjauksesta ei tahtonut tulla mitään, kunnes löysin kapista edes yhden pariston toisen tyhjentyneen tilalle. Monitori ei reagoinut ohjaimeen, joten aloin painella etupaneelin painikkeita. Nekään eivät saaneet eloa härveliin. Ainoastaan stand by -kytkin toimi samoin kuin virtakytkin.
Tunnin turhan selvittelyn jälkeen olin valmis julistamaan monitorin kierrätysjätteeksi. Olin kytkenyt siihen kotiteatterinkin, jonka tiesin varmasti toimivan, sillä olinhan katsellut kokoonpanolla elokuvia ainakin viimeksi pari kolme vuotta sitten. Nyt siis tuli todistettua sellainen tekniikan ihme, että elektroniset laitteet voivat romuttua pelkästään käytön puutteesta. Sehän on jo tiedetty ennestään, että laitteilla on taipumus hajota juuri sopivasti muutama viikko takuuajan umpeuduttua. Monitorini täydellinen pimentyminen ihan itsekseen tyhjillään seisottuaan yllätti kaikesta huolimatta minut, joka olen vuosikymmenien aikana käytellyt jos jonkinlaista vimpainta. Kirjanpidollisesti monitorin arvo oli enää vain muutamia kymppejä, joten taloudellisesti en menetä juuri mitään, vaikka kone sanoikin irti yhteistyönsä kanssani. Enää on jäljellä vain näytön kärrääminen kierrätykseen ellei joku ehdottomasti aivan lähiaikoina halua siitä itselleen leikkikalua, varaosia tai vaikkapa korjauskohdetta iltapuhteikseen.