Puliveivaaminen on viime aikoina ollut kansan huulilla ja valtakunnan mediassa. Viimeisintä kansallista mielenkiintoa herättänyttä puliveivausta saatiin seurata aivan jokunen aika sitten, kun muutama poliitikko halusi järjestellä asioitaan parhain päin. Puliveivaus on sanana ja käsitteenä vanhaa kansanperua, ja muistan kuulleeni termin jo koulupoikana, ja noista ajoista on vierähtänyt sentään hyvä tovi. Kielitoimiston sanakirja tuntee puliveivata-verbin ja selittää sen tarkoittavan arkikielessä huiputtamista, petkuttamista ja keinottelua. Puliveivari puolestaan on puliveivausta harjoittava henkilö eli kansanomaisesti ilmaistuna siis huiputtaja tai petkuttaja eli keinottelija. Puliveivausta kuvaillaan myös asioiden edestakaisin veivaamiseksi, missä tavoitteena on yleensä maksimaalinen oman edun tavoittelu.
Puliveivaus-sana koostuu kahdesta osasta. Jälkimmäinen yhdyssanan osa eli veivaus-sana on sinällään itsestäänselvyys. Veivaamisella tarkoitetaan pyörittämistä tai vääntämistä. Sana lienee lainattu ruotsin kielen veva-verbistä, joka niin ikään tarkoittaa vääntämistä. Yhdyssanan alkuosalle eli puli-sanalle sen sijaan löytyy monipolvisempi selitys. Sellaisenaan puli tarkoittaa perinteisesti kaljua päätä tai erittäin lyhyeksi leikattuja hiuksia. Puli on myös eräs, tavallisesti musta, unkarilainen paimenkoirarotu, jonka tunnistaa sen rastanomaisesta tai nyörimäisestä turkista. Slangissa puli tarkoittaa lisäksi puliukkoa eli rappioalkoholistia. Sana tunnetaan myös muodossa pultsari ja spurgu.
Puliukko-yhdyssanan etymologia juontaa juurensa 1900-luvun alkupuolelle. Sanan puli-alkuosa on lyhenne ruotsalaisperäisestä lainasanasta pulituuri, joka tarkoittaa kiillotusainetta tai puusepänlakkaa. Alkujaan lainasana on johdettu ruotsin kielen polityr-sanasta, jonka juuret on saatu latinan kielen kiillottamista tarkoittavasta polire-sanasta, josta myös englannin kielen polish-sana on peräisin. Samasta kantasanasta on johdettu suomen kieleen puleeraus- ja puleerata-lainasanat, jotka äidinkielessämme tarkoittavat kiillottamista. Puliukko-sanaan tämä kummallinen selitys liittyy kiillotusaineen eli pulituurin kautta, koska pultsarit käyttivät pulituurista erotettua pirtua alkoholin korvikkeena. Sanakirjoista ei kuitenkaan löytynyt suoraa selitystä puli-sanalle puliveivaus-yhdyssanan osana. Mutta kun palataan takaisin kiillottamiseen eli puleeraukseen ja ajatellaan kiillottamista toimintana, saattaa yhteys löytyä kiillottamisessa käytettävistä edestakaisista tai pyörivistä liikkeistä. Toisinaan arkipäiväisten sanojen alkuperän selittäminen ja selvittäminen voi viedä ajatukset hyvinkin kauas alkuperäisestä teemasta, mutta onpa käsite sitten saanut selityksen.