Olen tällä viikolla viettänyt ansaittua talvilomaa. Lomalla on aikaa usein katsoa kodin sisustusta ja muitakin asioita aivan uudesta näkökulmasta. Tällöin tulee huomanneeksi, mitä kaikkea sitä voisikaan vähällä vaivalla tehdä saadakseen kodin näyttämään uudemmalta tai edes erilaiselta. Arkisin ei oikein jaksa enää illalla paneutua sisustusasioihin ja viikonloppuna on muutakin puuhaamista kodin perusaskareiden kanssa. Näin sitä päivät kuluvat ja viikot vierähtävät, kunnes sitten lomalla pääsee pysähtymään ja katsahtamaan tarkemmin kodin ilmettä.
Aloinkin viikolla etsiä pientä aputasoa ja lopulta sattumalta löysin sellaisen eräästä liikkeestä. Tosin tasoa ei ollut fyysisesti nähtävillä vaan ainoastaan esitteen valokuvasta. Myyjä lupasi tarvittaessa tilata tuotteen maahantuojalta, jolloin toimitusaikaa kertyisi noin viikon verran. Koska taso oli minulle uusi tuttavuus, pyysin saada valokopion esitteestä, jotta voisin mitata, sopiiko kaluste ajattelemaani paikkaan. Illalla sitten soitin esitteessä mainitulle maahantuojalle ja kyselin tarkempia tietoja heidän tuotteistaan. Kävi ilmi, että maahantuojalla on Helsingissä varasto ja että he pystyvät toimittamaan tuotteitaan jälleenmyyjille seuraavaksi päiväksi.
Kummastelin kovasti, mihin lopulta tarvitsen jälleenmyyjää, kun olisin voinut ostaa tavaran suoraan maahantuojaltakin. Myyjällehän ei tässä kaupassa olisi syntynyt mitään riskiä, kun asiakas tilaa tavaran ja kyseessä olisi siis ollut niin sanotusti varma kauppa. Ei tämä ole sellaista yrittämisen riskiä, josta usein puhutaan. Mielestäni myyjällä pitäisi olla jonkinlainen pieni myyntivarasto, josta hän voi heti myydä ja antaa tavaran asiakkaalle. Tällainen välitystoiminta on oikeastaan vain asiakkaan huijaamista. Tavaran hinta nousee, kun välikäsien määrä kasvaa. Jokainen ketjun jäsenhän haluaa oman osuutensa asiakkaan rahoista.
Helsingin kokoisessa kaupungissa asiakkaan luulisi löytävän haluamansa tavaran kaupan hyllyltä. Eri asia on erityisen eksoottiset tavarat, jotka pitää tilata vaikkapa ulkomailta. Harmittaa, kun nykyään ei kaupoissa tahdo enää olla muuta kuin yrmeitä myyjiksi itseään kutsuvia ylimielisiä tyyppejä. Minua oikein pelottaa mennä kodinkoneliikkeisiin, kun vastassa on välinpitämätön ja flegmaattinen myyjä, joka ei ole vähääkään kiinnostunut siitä, mitä oikeasti haluan. Eräässäkin kaupassa nuori myyjänplanttu ei edes kuunnellut minua. Kerroin hänelle tarvitsevan tietyn korkuisen telineen, mutta hän vain valitteli, ettei heillä ole sen levyisiä telineitä! Mitäpä jos hänkin puhdistaisi vaikut pois korvista ja ottaisi hieman ammattimaisemman otteen asiakaspalveluun. Kunnon palvelua tuntuu olevan mahdotonta saada enää.