Olen seurannut viime päivinä Keski-Pasilan ratapihan kiskojen katoamista. Helsingin keskustan eräs arvokkaimmista tonttimaista vapautuu hiljalleen uudisrakentamiselle. Olenkin pitkään pohtinut, miten keskellä kaupunkia on varaa seisottaa hiljaista ratapihaa, kun tonteista on samaan aikaan huutava pula. Vielä enemmän ihmettelen asuntojen hintojen kohoamista pääkaupungissa. Vaikka rakentamiselle vapautuisikin tontteja ja asuntoja päästään rakentamaan lisää kasvavaa kysyntää tyydyttämään, ei se tunnu laskevan asuntojen hintoja vaan kehitys näyttää pikemminkin päinvastaiselta. Istuin erään kerran paikallisjunassa, kun saavuimme Pasilan asemalle. Vieressäni istui kaksi kaverusta, joista toinen katseli junan ikkunasta avautuvaa ratapihaa. Samalla hän totesi ystävälleen vieressä: "Suomi on maailman kommunistisin maa. Missään muualla maailmassa ei seiso keskellä pääkaupunkia tällaista ratapihaa." Tuo kommentti on jäänyt mieleeni ja siteeraan sitä usein eri tilanteissa.

Pasilan ratapiha-alue on lähivuosina kokemassa melkoisen muodonmuutoksen. Kiskojen katoaminen on vasta alkusoittoa Keski-Pasilan muuttumisella työpaikka- ja asuinalueeksi, kun uutta Helsinkiä rakennetaan. Senaatti-kiinteistöjen ja Helsingin kaupungin järjestämä suunnittelu- ja toteutuskilpailu Keski-Pasilan keskustakorttelista alkaa vuoden 2011 alussa. Kilpailuaika ilmoittautumisvaiheineen, neuvotteluineen ja tarjousvaiheineen kestää noin kaksi vuotta. Kilpailun arvioidaan olevan ratkaistu ja alueen toteuttaja valittu vuoden 2013 alkuun mennessä. Tavoitteena on, että alueella on lainvoimainen asemakaava vuonna 2015. Kilpailun ratkettua on vuorossa Pasilan sillan ja Veturitallien välisen tornialueen sekä ratapihan länsireunan asuinkortteleiden kaavoitus ja rakentaminen. Asuntoja Keski-Pasilaan arvioidaan tulevan noin 3 000 asukkaalle ja työpaikkoja noin 10 000. Tarjonta vaihtelee pilvenpiirtäjämäisistä tornitaloista perinteiseen perheasumiseen Pasilankadun varressa. Näitä suunnitelmia onkin nyt mielenkiintoista seurata ja alueelta kannattaa käydä ottamassa valokuvia töiden edetessä. Valokuvista muodostuu vähitellen mielenkiintoinen historiikki, sillä osa maisemista katoaa lopullisesti.