Kesälomalla on aikaa koluta kaikenlaisia museoita. Tänä kesänä olen ottanut tavoitteeksi käydä muutamissa sellaisissa museoissa, joissa olen jo pitkään suunnitellut vierailevani. Paikat ovat kiinnostaneet minua vuosia, mutta jostakin syystä en vain ole saanut aikaiseksi käydä peremmälle. Viime viikolla saavutin yhden virstanpylvään vierailtuani Lenin-museossa Tampereella. Niin ikään viime viikolla tuli käytyä työväenasuntomuseossa Helsingin Alppilassa, paikassa jossa olen aina halunnut vierailla, mutta johon en ole saanut aikaa sopimaan. Kaikki alkoi oikeastaan aamukävelystäni Pasilaan, josta patikoin lopuksi Eläintarhan ratikkapysäkille. Taivas oli vetäytynyt harmaaksi ja sade uhkasi alkaa hetkellä minä hyvänsä. Päätin palata lähtöpisteeseen spåran kyydissä ja näin välttyä kastumiselta, vaikka kyydissä olikin sateenvarjo.

Ratikka odotteli juuri sopivasti Eläintarhan seisakkeella. Istahdin kyytiin ja pian vaunu nytkähti liikkeelle. En ehtinyt kovin pitkää matkaa tehdä, kun Porvoonkadun pysäkillä sain hetken mielijohteen piipahtaa läheisessä työväenasuntomuseossa. Kävelin Kirstinkujaa pitkin melkein taipaleen toiseen päähän, missä talon seinässä seisoi kyltti museosta. Vastaanotossa sain tietää, että museon tiloihin pääsee vain oppaan mukana ja että kierros oli vastikään alkanut. Seuraava opastettu kierros alkaisi tovin kuluttua, joten jäin odottelemaan ja sinä aikana tutustuin Kallion työväenkaupunginosan historiaan ja kehitykseen 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta näihin päiviin. Jonkin ajan kuluttua opas ilmoitti kierroksen alkavan, ja niin sitten pieni ryhmämme alkoi kierrellä museoiduissa asunnoissa.

Työväenasuntomuseo on hämmästyttävän mielenkiintoinen ja erittäin hyvin toteutettu. Autenttiset esineet ovat toki oikeilta vuosikymmeniltä, mutta osa niistä on tuotu museoon muualta. Melko paljon asunnoissa oli kuitenkin vielä alkuperäisiä kalusteita ja esineitä sekä tietysti puitteet, kuten lattiat, seinät, tapetit, pinkopahvit ja muut tuon ajan rakennusmateriaalit sähköistä ja vesiputkista alkaen. Museo kattaa kokonaisen puutalon ja sen yhdeksän hellahuonetta. Kukin asunto kertoo omaa tarinaansa eri aikakausilta. Kierros etenee kronologisesti päättyen jonnekin 1970-luvun alkuvuosiin. Museoalue sinänsä on lähes täysin remontoitu, sillä Kirstinkujan puutaloille oli annettu purkutuomio vuonna 1966. Talot kuitenkin suojeltiin kaksikymmentä vuotta myöhemmin ja yksi niistä kunnostettiin museoksi. Museossa kannatta käydä ja samalla kummastella, miten parinkymmenen neliön eli nykyaikaisen olohuoneen kokoisessa hellahuoneessa saattoi aikoinaan elää jopa kahdeksanhenkinen suurperhe. Työväenasuntomuseoon on vapaa sisäänpääsy, ja vastaanotossa on pieni museomyymälä, josta voi ostaa ajan henkeen sopivia esineitä.