Alkuvuoden aurinkoisten päivien määrän Helsingissä on voinut laskea yhden käden sormin. Taivasta on peittänyt melkein kahden kuukauden ajan tasaisen harmaa pilvikatto, joka vasta viime päivinä on alkanut repeillä vapautuen vihdoin tänään täyteen aurinkoiseen loistokkuuteensa. Päiväkävelyllä saattoi jo hyvin tuntea auringonsäteiden lämmittävän vaikutuksen, joka heti varjoisilla paikoilla katosi, ja poskipäitä alkoi taas nipistellä pieni muutaman asteen pakkanen. Sunnuntai on ollut Helsingissä mainio ulkoilupäivä, jota sulamisvesien ropina talojen räystäiltä on säestänyt tutulla keväisellä melodiallaan. Siellä täällä rakennusten edustoille oli ilmestynyt katolta putoavasta jäästä ja lumesta varoittavia puomeja ja suojanauhoituksia. Paikoin kaduille oli jo ehtinyt tipahdella jäämurikoita kuin muistutuksena ylhäältä putoilevista vaaroista. Jalkakäytävät olivat alkaneet sulaa ja useiden senttien paksuiset jääkerrokset olivat muuttumassa kuraisen sohjoisiksi liukuradoiksi. Ilmassa oli siis tuulahdus keväästä eikä tässä nyt enää niin kovin pitkää aikaa tarvitse odottaa, kun se kevät on aivan tosiasia. Viime vuonna terminen kevät alkoi pääkaupunkiseudulla maaliskuun kymmenentenä päivänä, joten talvea riittänee enää noin pariksi viikoksi.