Kuuluisa sarjakuvasankari Valerian on seikkaillut sarjakuva-albumeissa jo 1960-luvun lopulta alkaen. Ensimmäinen Valerian-elokuva sen sijaan sai ensi-iltansa vasta puolisen vuotta sitten viime heinäkuussa, kun ranskalainen maailmankuulu ohjaaja Luc Besson valjasti sarjakuvan valkokankaalle. Tätä ennen Valerian on seikkaillut Time Jam -animaatiosarjassa, jota esitettiin muutaman maan televisiossa 2000-luvun alussa. Elokuva nimi on Valerian ja tuhannen planeetan valtakunta, ja se pohjautuu löyhästi samannimiseen sarjakuvaan tosin yhdistellen eri albumien seikkailuja. En aikoinaan käynyt katsomassa leffaa elokuvateatterissa, sillä olin jo päättänyt hankkia kotielokuvan kokoelmaani. Filkka tuli myyntiin marraskuussa, ja sain sen alkuviikosta postilähetyksenä. Vähän yli kahden tunnin mittaisen elokuvan katseluun järjestyi vihdoin aikaa eilen illalla, ja niin lähti levy pyörimään kotiteatterissani.

Valerianin elokuva on melko tasapaksu avaruussatu. Leffa mässäilee nykyaikaisilla tietokone-efekteillä, jotka toisaalta sopivat hyvin juuri Valerianin erikoiseen avaruusmaailmaan, jossa on totuttu näkemään erikoisia hahmoja ja mielenkiintoisia kulisseja. Varsinaista juonta sai pitkään etsiä, mutta jossakin vaiheessa sekin alkoi selvitä. Ehkäpä juoni ei ollut elokuvassa niin tärkeää kuin näyttävät kuvaukset ja tehosteet. Jotta elokuvasta saisi irti kaiken mahdollisen, kannattaa alkuun lukaista Valerianin sarjakuvia. Kahteen tuntiin puristettu tarina etenee melkoista vauhtia ja valkokankaalle marssitetaan kohtauksia ja hahmoja kuin liukuhihnalta. Vaikka elokuva ei ole järin kummoinen, on se hyvä lisä Valerianin seikkailuista kiinnostuneiden maailmassa.