Tintti-sarjakuvat ovat maailmankuulut. Tintin seikkailut tulivat minulle tutuksi jo kouluaikoina, kun lainasin sarjakuva-albumeita läheisestä kirjastosta. Sarjakuvat olivat rantautuneet Suomeen ja käännetty suomeksi pääasiassa 1970-luvulta lähtien. Tintti oli tosin yrittänyt tulla kotimaamme markkinoille jo aiemmin mutta huonolla menestyksellä. Sarjakuvahahmo oli seikkailut kotimaassaan Belgiassa ja muissa ranskankielisissä maissa jo vuosikymmeniä ennen Suomen valloitustaan. Ensimmäinen seikkailu Tintti Neuvostojen maassa ilmestyi nimittäin jo vuonna 1930. Suomalaiselle yleisölle nuoren lehtimiehen seikkailut tulivat tutuksi vasta monen vuosikymmenen jälkeen. Tintin luoja Georges Remi (1907-1983), joka tunnettiin paremmin taiteilijanimellään Hergé, julkaisi vuonna 1949 Auringon temppeli -nimisen tarinan. Albumi oli järjestyksessään 14. Tintin seikkailu, joka tällä kertaa sijoittui Peruun. Tapahtumat olivat alkaneet itse asiassa jo edellisessä albumissa Seitsemän kristallipalloa, ja nämä kaksi seikkailua muodostavatkin jännittävän jatkokertomuksen.

Kaksiosaisesta seikkailusta syntyi vuonna 1969 reilun tunnin mittainen animaatioelokuva. Filmi sai nimekseen Auringon temppeli toisen albumin mukaan. Taitavasti toteutettu leffa alkaa, kun seitsemän arkeologia löytää intiaanimuumion eräästä piilotetusta inkatemppelistä. He joutuvat vanhan kirouksen lamaannuttamiksi ja vaipuvat syvään uneen. Jopa Tintin hyvä ystävä professori Tuhatkauno joutuu kirouksen kohteeksi ja lisäksi hänet vielä kidnapataan. Tintti ei aikaile ja ryhtyy toimiin pelastaakseen ystävänsä. Yhdessä kapteeni Haddockin kanssa he lähtevät Peruun etsimään kadonnutta professoria. Matkalla ystävykset kohtaavat nuoren intiaanipoika Zorrinon, jonka he pelastavat ilkeiden roistojen kynsistä. Kiitokseksi Zorrino lupaa viedä Tintin ja kapteeni Haddockin professorin ja tämän kidnappaajien luokse. Ryhmän matka suuntautuu mystiseen ja vaaralliseen Auringon temppeliin, jossa seikkailu lopulta huipentuu ja päättyy onnellisesti.