Vuosi 2012 on merkinnyt useita virstanpylväitä ja vuosijuhlia. En ole pitänyt mitään tilastoa, miten juhlatapahtumat ajoittuvat eri vuosille, mutta tämä vuosi tuntuu keränneen lukuisia tasajuhlavuosia viettäviä julkkiksia. Brittiläisen kansanyhteisön kruunupää kuningatar Elisabeth II viettää tänä vuonna timanttijuhliaan oltuaan 60 vuotta hallitsijana. Juhlallisuudet tuskin ovat päässeet keneltäkään ohi, sillä tapahtumaa on mainostettu ja esitelty näyttävästi monissa medioissa ja tietysti nykyaikaisesti myös netissä. Monarkit eri puolilla maailmaa ovat aikojen saatossa vähentyneet eikä jäljellä ole juuri kuin joitakin tunnettuja hallitsijoita erityisesti Euroopassa. Näinä talouskriisien aikoina jotkut haikailevat vahvan valtiopäämiehen perään, henkilöön, joka voisi yksinkertaisella sanelupolitiikalla ratkaista akuutit ongelmat. Jotain tällaista tapahtui vähän ennen toista maailmansotaa Saksassa, ja tuon kehityksen seuraukset me kaikki tunnemme. Monarkialla on hyvät ja huonot puolensa. Monissa maissa onkin päädytty edustukselliseen monarkiaan, missä todellinen valta on demokratiamaisesti kansalla, vaikka kansakuntaa edustaakin yksi nimetty henkilö.
Elämä monarkkina voisi olla varmaankin mukavaa. Ei olisi huolta huomisesta, sillä nykypäivänä vallankumoukset ovat tuiki harvinaisia. Toisaalta diktaattoreita on syösty vallasta aivan viime aikoina, joten historia osoittanee, ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarmuus ja että vain muutos on pysyvää. Isossa-Britanniassa ja nyt viime aikoina myös naapurimaassamme Ruotsissa, jotka ovat siis edelleen kuningaskuntia, on kansan keskuudessa jälleen noussut keskustelunaiheeksi monarkian asema. Näitä keskusteluja tosin käydään tasaisin väliajoin ja kaikissa kansakunnissa lienee aina niitä, jotka haluaisivat luopua kruunusta demokratian eduksi. Kuninkaallisten julkiset toilailut eivät suinkaan pönkitä heidän asemaansa ikuisina kansakunnan päämiehinä vaan pikemminkin aloittavat lähtölaskennan yksinvaltiudesta luopumiselle. Englannin kuningatar sen sijaan tuntuu nauttivan lähes jakamatonta kansasuosiota sateisilla saarillaan. Tästä osoituksena ovat nyt juhlittavat 60-vuotishallitsijajuhlat, joita pirteänoloinen 86-vuotias kuningatar juhlii oman kansansa ja koko maailman kanssa.
Englannin kuningashuone on edustavasti esillä Internetissä ja on ottanut tämän nykyaikaisen kanavan mielestäni erittäin hyvin hallintaansa tiedottamisessa. Seuraan päivittäin kuningattaren lakeijoiden päivityksiä Facebookissa, vaikka en olekaan anglikaanisen monarkian himokannattaja. Häivähdys vuosisatoja vanhoista perinteistä muovisen ja teknologisen nykyajan keskellä on kiehtovaa. Värikkäät paraatit, tiukat protokollat ja erityisaseman mukanaan tuomat tavallisten kuolevaisten ulottumattomissa olevat erityisoikeudet tuovat vaihtelua arkiseen harmauteen. Juhlavuoden kunniaksi netissä on avattu juhlasivusto, jossa kerrotaan kuningattaren pitkästä hallituskaudesta monin eri muodoin. Aikajanaksi koottu lyhyt historiikki kuljettaa vierailijan nopeasti läpi vuosikymmenten varrella koettujen ilojen ja surujen. Tiiviit informaatiopaketit valaisevat kuninkaallisen perheen arkea ja antavat tietoa monarkian taustoista ja tapahtumista. Vierailijat voivat myös lähettää tervehdyksensä ja juhlavuoden onnittelunsa kuningattarelle. Minäkin lähetin onnittelut Ellulle ja sain pian, automaattisesti tosin, vastauksen ja kiitokset Buckinghamin palatsista. Vaikka britit aikoinaan julistivatkin sodan Suomelle vuonna 1941, ovat menneet jo menneitä, ja lähetänkin tässä vielä kerran parhaimmat onnittelut Englantiin.