Jouluaattoa kelpaa nyt odotella uusinta Tekniikan historia -lehteä (6/2016) lueskellessa. Vuoden viimeinen numero putosi tänään postiluukusta ja sisältää jälleen 68 sivua mielenkiintoista luettavaa tekniikan takavuosista. Laskeskelin, että tänään ilmestynyt lehti on 23. numero lehden kolmivuotisella taipaleella. Ensimmäinen näytenumero ilmestyi lokakuussa 2013 eli historiallisia tekniikka-artikkeleita on saatu lukea jo alun neljättä vuotta. Marraskuun lehdessä pohditaan väestönkasvun vauhdittamaa vessakulttuurin kehitystä ja miten meille arkisesta vesivessasta tuli ympäristörasite. Tekniikan historia on siitä erikoinen lehti, että se haraa vastaan printtilehtien alati heikkenevää ilmestymiskehitystä. Siinä missä tutut painotuotteet ovat harventaneet ilmestymistään tai jopa kokonaan lakanneet ilmestymästä, Tekniikan historia porskuttaa hienolla lehdellään ja upeilla värivalokuvillaan. Loppusyksyn aviisissa pureudutaankin painoalan yleiseen kehitykseen digitalisaatiosta kertovalla jutullaan.

Ajassa mennään taaksepäin taas vuosikymmeniä ja mietitään Suomen satavuotisjuhlavuoden kynnyksellä tärkeintä suomalaista keksintöä. Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen tietysti Nokia ja matkapuhelimet. Lukijat pääsevät äänestämään ehdokkaita tai esittämään omaa ehdotustaan. Tulokset julkistetaan kevään korvilla ilmestyvässä kakkosnumerossa. Sitä ennen kannattaa lukea suurten suomalaisten keksintöjen taustoja uudesta numerosta. Aiheita on kertynyt sivuille tukuittain. Näistä mainitsemisen arvoisia kirjoituksia ovat ydinjäänmurtajat ja äijien ompeluseura, jonka arvoitus ratkeaa lehden loppupuolella. Luettavaa on jälleen mukavasti ja vielä kun ratkeaisi vähän aikaa lehden koluamiseen, niin voikin sitten hyökätä jouluruokien kimppuun.