Eteläisessä Suomessa on viime päivät hytisty kylmässä. Viikolla on tuiskuttanut jopa lunta pohjoisemmassa. Talvi yrittää pitää otettaan, mutta kalenteri käy vääjäämättömästi kohti oikeaa kevättä. Eipä ole tänäänkään aurinko juuri päässyt lämmittämään, vaikka möllötin on yrittänyt pilviverhon raosta piristää mielialoja. Kevättä odotellessa voi käpertyä nojatuoliinsa ja ottaa vastikään ilmestyneen Tekniikan historia -lehden (2/2019) käteensä ja uppoutua insinöörien ja muiden propellipäiden kummallisiin saavutuksiin aikojen saatossa. Uunituore lehti kertoo jälleen tekniikan ja mekaniikan historiaa, johon lukeutuvat tällä kertaa ansiokkaat artikkelit nitroglyserolista, lypsykoneesta ja vuosisatamme arvotehtaista. Mielenkiintoisten juttujen joukossa on myös kiehtova tarina kilogramman mallikilosta. Kaikenlaiset mittaukset ovat aina likiarvoja, mutta jotta mittaustuloksia voidaan edes jollakin tavoin vertailla keskenään, on ne suhteutettava johonkin vakioon.

Jutut jatkuvat kuudenkymmenen värikkään sivun verran. Leinon yrittäjäsuvun vaiheista voi lukea hienosta historiankirjoituksesta samoin kuin suomalaisesta graniitista. Lehti palaa myös sotavuosiin ja tuo sivuilleen näyttäviä kuvia merimiinoista. Ehkä hykerryttävin artikkeli löytyy 1600-luvun historiasta, jolloin oivallettiin tyhjiö. Nykyihminen elää tekniikan keskellä kuin olisi aina niin elänyt. Toisin oli vielä muutama sata vuotta sitten, kun arkea eivät tietokoneet ja muut vempeleet täyttäneet. Toisaalta elettiin sitä silloinkin eikä varmaankaan paremmasta aina osattu haaveillakaan. Nyt jos älypuhelimen akku pääsee loppumaan, on joillekin yhtä kuin maailmanloppu. Tällaisia huolia ei esi-isillämme ollut. Heidän ja vähän muidenkin menneistä ajoista voi lukea Tekniikan historia -lehdestä lisää.