Syksyn merkit voimistuvat päivä päivältä ja viikko viikolta. Kulunut viikonloppu on ollut aurinkoinen ja suorastaan fantastinen. Ilman on ollut lämmin, ja syksyn tuloa on ollut toisinaan jopa vaikea havaita muuten kuin puiden kellastuneista lehdistä ja matalalta paistavasta auringosta. Varmuuden saa tosin viimeistään vilkaisemalla kalenteriin. Syksyä on ollut ilmassa jo jonkin aikaa, mutta varsinainen syyskauden avaus ajoittui tänä vuonna jonkun verran tavanomaisesta myöhemmäksi eli lokakuun ensimmäiseen viikonloppuun. Mitään varsinaista syytä myöhäistämiselle ei ole ollut, mutta tälle viikonlopulle sattui nyt vain sijoittumaan moni muutos ja tapahtuma, joten niitä juhlistamaan tämä olkoon sitten kesän päättäjäiset ja syksyn vastaanotto.

Avajaisviikonloppu alkoi hieman varkain jo perjantaina. Helsingin kaupunginorkesteri esiintyi Musiikkitalossa puolelle salille, mitä hieman kummastelin, sillä olihan ohjelmistossa sentään Wolfgang Amadeus Mozartin (1756-1791) iki-ihana pianokonsertto numero 23 A-duurissa (KV 488) vuodelta 1986 ja vierailevana pianistina aivan mahtava Marianna Shirinyan. Orkesteria johti erinomainen saksalaismaestro Jun Märkl, jonka huippuunsa innostunutta työskentelyä olisi voinut seurata pidempäänkin. Illan toinen esitys oli Johannes Brahmsin (1833-1897) vuonna 1831 säveltämä pianokvartetto numero 1 g-mollissa (op. 25), joka tällä kertaa esitettiin Arnold Schönbergin (1874-1951) vuonna 1937 rukkaamana orkesterisovituksena. Väliajalla panin merkille pienen erikoisuuden käsiohjelmassa. Brahmsin pianokvartetossa on nimittäin neljä osaa, mutta käsiohjelma luettelee niistä vain kolme. Viimeinen eli neljäs osa Rondo alla Zingarese (presto) on painetussa ohjelmalehtisessä siirtynyt kolmanneksi vieden paikan varsinaiselta kolmannelta osalta Andante con motolta. Tarkkaavainen musiikinystävä huomasi virheen viimeistään siinä vaiheessa, kun orkesteri aloitti, aivan oikein, neljännen osan sijasta kolmannella osalla ja esitti näin siis koko kvarteton kaikkine osineen. Vauhdikas mustalaissävelistä vaikutteita ottanut rondo päätti hienon konsertti-illan, joka sai yleisöltä raikuvat aplodit, ja niin kapellimestari kuin orkesterikin suorastaan kylpivät suosionosoituksissa, joille ei tahtonut tulla loppua. Musiikillinen ilta oli tästäkin pienestä erikoisuudesta huolimatta kaikin puolin onnistunut päätös työviikolle.

Syyskauden avausta juhlistamaan viikonlopun lounaspöytään oli lauantaiksi katettu ehkä vähemmän juhlava salamipitsa ja sunnuntaiksi niin ikään arkista syötävää eli thaimaalaista currykanaa. Ruokajuomana näin juhlalliselle avausviikonlopulle oli sentään valikoitunut ranskalaisen Joseph Scharschin viinitilan puolimakea Clos Saint Materne Pinot Gris -valkoviini (Alkon tuotenumero 909547). Juoma oli oikein nautittavaa, hapokkaan hedelmäistä ja kukkaisen aromikasta. Maukkaan ruokailun päätteeksi sunnuntaina oli kelpo hetki ottaa päiväunet, jotka venähtivät parin tunnin mittaisiksi. Tirsojen jälkeen alkuiltapäivällä ohjelmassa olikin seuraavaksi päiväkävely lämpimässä syyssäässä Helsingin keskustassa ja vähän muuallakin. Kaiken kaikkiaan vuoden 2013 ensimmäinen ja viimeinen syksy oli päässyt virallisesti käyntiin ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.