Lauantaina tarjoutui harvinainen tilaisuus valokuvata luontoa auringonvalossa, kun vierailimme viikonloppuna Turussa ja siinä samalla myös Raisiossa. Möllöttäjä on ollut piilossa pitkän aikaa, eikä kuvaamisesta ulkona ole tahtonut tulla mitään. Milloin sade estää kuvauskaluston käytön tai sitten harmaa pilvipeite synkistää ympäristön yksitoikkoisen värittömäksi. Syksyllä luonto tarjoaa ihmeitään. Monenkirjava kasvusto oikein rehentelee värikkyydellään ja kuin aavistaen pian häämöttävän loppunsa, ne vielä viimeisillä voimillaan rutistavat loppuhuipennuksen. Ruskastahan tässä on kysymys. Kaupungissa ruskan kokeminen on paljon kiinni siitä, mitä ympäriltään havainnoi. Luontoa betoniviidakossa on vain nimeksi, mutta yritystä on niilläkin vähillä luontokappaleilla, jotka ovat joutuneet istutetuiksi asfaltin ympäröimiksi.

Pihlajat notkuivat raskaiden marjaterttujen painosta. Marjat puolestaan loistivat punaisen oranssina kaikkialla, minne vain päänsä käänsi. Oranssi väri vihreiden lehtien seassa sinitaivasta vasten loi ihanteellisen väriyhdistelmän. Asetelma oli kuvauksellinen ja ehdottoman ikuistettava. Matkassani oli pieni taskupokkari, jolla sain napsittua lukuisia valokuvia alkusyksyn värittämästä luonnosta. Monet kuvat onnistuivat kameran rajoituksista huolimatta. Canon Ixus 950IS on näppärä digipokkari, jossa on digitaalinen makro. Sillä pääsin mukavasti lähelle kohdetta korkealla pihlajapuun oksalla. Makro yritti simuloida järjestelmäkamerasta tuttua syvyysvaikutelmaa, joka paikoin jopa onnistui hämmästyttävän hyvin. Käsisäädöillä sain pihlajanmarjoista erittäin teräviä ja värikylläisiä kuvia. Oheinen otos syntyi ISO-herkkyydellä 80, f/8-aukolla ja 1/100 sekunnin suljinnopeudella. Valkotasapainon säädin niin ikään manuaalisesti ja tarkennukseen käytin keskelle painottuvaa keskiarvomittausta. Toivottavasti aurinkoisia syyspäiviä vielä ilmestyy tänne etelään ennen kuin luonto täysin painuu talvilepoon.