Helsingin Sydänkuntoutus ry järjesti eilen lauantai-iltana Temppeliaukion kirkossa perinteisen Suuren Sydänkonserttinsa. Yhdistyksen puheenjohtaja Anssi Sovijärvi piti lyhyen tervetuliaispuheen sekä suomeksi että ruotsiksi. Puheessaan hän kertoi, että illan konsertti on järjestyksessään 45. tilaisuus, joita on järjestetty yhdistyksen perustamisesta eli vuodesta 1972 lähtien. Minulla oli ilo saada kutsu konserttiin, joka osoittautui monipuoliseksi ja korkeatasoiseksi. Saavuin kirkkoon hyvissä ajoin ennen tilaisuuden alkua varmistaakseni hyvän paikan eturivissä. Puoli tuntia ennen konserttia kirkkosali oli jo yli puolillaan, mutta kolmannelta riviltä löytyi vielä hyvin tilaa. Temppeliaukion kirkon kaikki seitsemänsataa paikkaa taisi tulla täyteen, sillä yleisöä kehotettiin tiivistämään, jotta kaikki pääsivät istumaan.

Konsertin aloitti urkutaiteilija Tapio Tiitu juhlavalla Intermezzolla Jean Sibeliuksen (1865-1957) Karelia-sarjasta. Tuttu sävellys kuulosti mahtavalta kirkkourkujen pauhatessa täysillä. Tilaisuus jatkui Helsingin Työväen Orkesterin esityksillä, joita seurasi komeaääninen baritoni Aku Rantama. Papagenon aarian hiljaisen kohdan keskellä vieressäni istuneen naisen kännykkä alkoi soida. Piipitys kuului koko salissa, ja voin hyvin kuvitella, miten nolo tilanne naiselle syntyi. Seuraavaksi eteen asteli kaunis sopraano Minna Grönthal, joka edellisen solistin tavoin esitti ihastuttavia lauluja mukaan lukien ajankohtaan sopivan Karl Collanin (1828-1871) säveltämän Sylvian joululaulun. Viimeisenä kolmen artistin sarjassa esiintyi tenori Matias Haakana. Konsertin musiikkiosuuden päätti Gospel Helsinki esittäen vanhoja gospelin helmiä Nina Pakkasen johdolla. Loppuhartauksen piti Liisi Peiponen, jonka jälkeen yleisö lauloi vai pitäisikö sanoa veisasi virren numero 30. Puolitoista tuntia kestänyt konsertti oli hieno joulukauden avaus ja mukava tapa rentoutua kaiken kiireen keskellä.