Muutama vuosi sitten elokuu oli kuuma ja kaunis. Sininen taivas oli pilvetön ja sää oli mitä ihanteellisin valokuvaamiseen. Lähdin sunnuntaikävelylle elokuun kuudentena, ja matkalleni sattui Helsingin olympiastadion. Funkkistyyliin rakennettu urheilun alttari valmistui 1938 eli siis hyvissä ajoin tulevia kesäolympialaisia varten. Kisat oli määrä pitää vuonna 1940, mutta sota hautasi nämä haaveet. Helsinki sai kuitenkin isännöidä kisat vuonna 1952, jolloin stadion pääsi lopulta tarkoitettuun tehtäväänsä ja kaiken maailman ihailtavaksi. Olympialaiset käytiin heinäkuun 19 ja elokuun 3 päivien välisenä aikana yhteensä 16 päivän ajan. Nämä olivat viidennettoista olympiadin kisat, ja ne julisti avatuksi tasavallan presidentti J. K. Paasikivi.
Stadionin torni on stadikan ehdoton maamerkki. Se kohoaa 72 metrin korkeuteen ja sen huipulta on henkeäsalpaavat näkymät yli Helsingin. Torniin pääsee muutamalla eurolla ja sen kahdella ylimmällä tasolla voi ottaa upeita panoraamakuvia.
Käynti huipulla
Ensimmäinen käyntini huipulla oli ikimuistettava. Hissi vei minut nopeasti korkeuksiin, ja aloin ihailla maisemia. Otin muutamia valokuvia ja aikani huipulla vietettyäni päätin palata jälleen maan pinnalle. Paluu ei kuitenkaan onnistunut suunnitelmien mukaan, sillä hissi oli tällä välin rikkoontunut. Muutamat turistit kanssani odottivat aikansa hissiä, kunnes vahtimestari ilmoitti sisäpuhelimella, ettei hissi ole käytössä. Hän kertoi kapuavansa portaita ylös ja avaavansa hätäpoistumistien oven, jotta pääsemme alas portaikkoa pitkin. Kiipeäminen tornin huipulle kesti ehkä puolisen tuntia. Ovi avautui lopulta ja pääsimme vahtimestarin johdolla alas stadionin tornin portaita pitkin. Laskeutuminen vei oman aikansa. Samalla sain varoa matalaa kaidetta, joka ei todellakaan ollut turhan korkea. Jännittävä ja varmasti ainutlaatuinen seikkailu päättyi ennen pitkään ja hikisen urakan päätteeksi saimme jääkylmää vettä juotavaksi. Tällaista turistikierrosta ei järjestetä aivan joka viikonloppu.
Tällä kertaa en ollut menossa tornin huipulle vaan tarkoituksenani oli ikuistaa tämä kauniin yksinkertainen rakennelma valokuvaan. Hankkiuduin mahdollisimman lähelle tornin juurta, jotta saisin epätavallisen kuvakulman. Monista kuvista valitsin muutaman parhaiten onnistuneen julisteideni pohjiksi. Aivan tyytyväinen en ollut kuviini, sillä toisessa kuvassa portaikon hienot ulkonemat eivät pääse oikeuksiinsa. Toisessa kuvassa ulkonemat ovat näkyvissä, mutta kuvaa hallitsee betoninen tornin leveämpi seinusta. Paras kuvakulma lienee pienessä kulmassa portaikkoon nähden, jotta torni jää kapean siroksi ja ulkonemat jäävät silti selvästi näkyviin.
Tein valokuvista kaksi julistetta. Digikuvien resoluutio ei riitä kovin suuriin julistekokoihin, mutta jo 70 x 50 senttimetrin plakaatti näyttää isokokoiselta monilla kodin seinillä. Lisäsin kuviin tekstin, jotta sisältö ei jäisi epäselväksi. Taustalla näkyvän sinisen taivaan värit ovat aidot, vaikkakin olen kopioinut taivaan omalle tasolleen. Toinen näistä valokuvista on ollut myynnissä eräässä kuvatoimistossa, mutta huonolla menestyksellä. Vajaan kahden vuoden aikana olen saanut myydyksi vasta kaksi kopiota, joista on herunut yhteensä kaksi dollaria. Rahoja en saa ennen kuin kuvia on myyty kymmenittäin. Näillä näkymin saan odotella rikkauksia vielä jonkin aikaa. Stadionin tornin julisteista voi ostaa kopioita Imagekind-verkkokaupassa.