Minulla on tapana ostaa loppukesästä kaikki tulevan syksyn konserttiliput kerralla. Tätä ennen olen tutustunut huolella niin Helsingin kaupunginorkesterin kuin Radion sinfoniaorkesterinkin ohjelmistoon ja valinnut sieltä itselleni mielenkiintoisimmat konsertit. Samalla tavalla tulee ostetuksi kevätkauden liput alkuvuodesta sillä seurauksella, että kauden loppupuolella olen jo ehtinyt unohtaa, mihin konserttiin lipun olin hankkinut. Eilen minulle kävi jälleen näin. Olin ostanut elokuussa lipun marraskuiseen konserttiin, johon muistin mennä vain ja ainoastaan kalenterissani olleen merkinnän avulla. En siis muistanut, kuka illalla johtaa orkesteria ja kuka on solistina esitettävästä musiikista nyt puhumattakaan. Toisaalta tällainen syntynyt yllätyksellisyys tekee illasta jännittävämmän ja esitykseen paneutuu aivan toisella innolla kuin, jos tietäisi etukäteen mitä tuleman pitää.

Musiikkitalossa oli eilen skotlantilainen ilta. Ohjelmistoon oli valittu Skotlannin innoittamia teoksia, joista ensimmäiseksi yleisö sai kuultavakseen Claude Debussyn (1862-1918) reippaan Marche écossaise -orkesteriteoksen. Nimestään huolimatta sävellys ei ole marssi, mutta sen pohjana on ollut vanha traditionaalinen melodia, jota skotlantilainen Rossin klaani oli käyttänyt taisteluissaan ja juhlamenoissaan. Debussy sai vuonna 1891 vieraakseen yhdysvaltalaisen kenraali Meredith Reidin, joka oli Rossin klaanin jälkeläinen ja halusi tilata säveltäjältä marssisovituksen sukuunsa liitetystä melodiasta. Marssia sävellyksestä ei tullut, mutta teos sinänsä on mestarillinen ja monivivahteinen.

Illan toinen skotlantilaisissa tunnelmissa säveltänyt aikalainen oli Felix Mendelssohn (1809-1847). Ennen skotlantilaista sinfoniaa orkesteri esitti e-molliviulukonserton (op. 64), jossa viulua taituroi uskomattoman lahjakas yhdysvaltalainen Jennifer Koh. Vuonna 1845 valmistuneen konserton soolo-osuudet viululle ovat vaativia, eikä Mendelssohn niitä aivan yksin synnyttänytkään, sillä hänen apunaan sävellystyössä oli saksalainen viuluvirtuoosi Ferdinand David (1810-1873). Viulukonsertto on Mendelssohnin yksi tunnetuimmista sävellyksistä ja sai aikanaan minutkin pauloihinsa niin, että aika ajoin kuuntelen sen syvästi keskittyneenä. Hienon konsertti-illan päätteeksi oli vuorossa Mendelssohnin sinfonia numero 3 (op. 56) tai tarkalleen ottaen järjestyksessä jo viides sinfonia, joka tunnetaan myös nimellä "Skottilainen". Teos sai alkunsa vuonna 1829, kun säveltäjä teki matkan Skotlantiin ja sai matkallaan inspiraation sävellystyöhön, joka valmistui kuitenkin vasta vuonna 1842. Perjantai-ilta oli siis melkoista skottilaista ilotulitusta, jota johti saksalainen kapellimestari Jun Märkl.