Viikonloppuna oli jälleen aikaa katsoa elokuva kotiteatterissa. DVD-pyörittimeen putosi vuonna 2005 filmattu Tähtien sota -saagan kolmas episodi eli Sithin kosto. Leffa oli samalla viimeisin eli kuudes saagasta kuvattu raina, ja se pohjusti tarinaa alkuperäiselle kolmen elokuvan trilogialle. Tähtien sota -taru on elokuvahistorian kenties onnistunein kokonaisuus. Elokuviin ei tunnu kyllästyvän edes vuosikymmeniä niiden ensi-illoista, vaan satua tulee katsottua yhä uudelleen ja uudelleen. Joka kerta elokuvasta löytyy jotain uutta tai aiemmin vain ohimennen silmäilty osuus antaakin aivan uutta pohdittavaa.

Sithin kosto on vauhdikas seikkailu jossakin kaukaisessa galaksissa. Anakin Skywalker kääntyy lopulta voiman pimeälle puolelle ja itse pääpiru, sith-lordi saa uuden oppipojan. Voimakin saa taas uusia ulottuvuuksia, kun sen kerrotaan kykenevän estämään jopa kuoleman. Tietenkin nämä fantasiat kuulostavat meidän nykytietämyksellämme utopialta, mutta kuka tietää, mihin maailmankaikkeudessa todella kyetään. Vaikka leffa on melko synkkä ja alakuloinen, on siinä ripaus toiveikkuutta ainakin aivan loppumetreillä. George Lucasin luomus lienee ohjaajan omien sanojen mukaan valmis, mutta kiihkeimmät Tähtien sota -fanit, minä mukaan lukien, odotamme vielä uusia elokuvia.