Suomen 97. itsenäisyyspäivä on hiljentänyt maan juhlapäivän viettoon. Suurta päivää tosin varjostaa kolkon harmaa säätila eteläisessä Suomessa. Tasaiselta tummalta taivaalta on lisäksi tiputellut vettä melkein koko päivän. Joku on todennut vallitsevan säätilan itse asiassa perinteiseksi itsenäisyyspäivän sääksi. Puuttuu enää vain lumi tai räntä, jota on totutusti tullut alas taivaalta näihin aikoihin. Suomi on nykyään siis itsenäinen valtio ja tästä on kiittäminen loppuvuoden 1917 tapahtumia. Itsenäistymiseemme myötävaikuttivat toki myös silloisen isäntämaan Venäjän hallinnossa tapahtuneet mullistukset. Suomi oli ennen itsenäistymistään nimeltään Suomen suuriruhtinaskunta, joka puolestaan oli osa Venäjän silloista keisarikuntaa. Mullistukset itäisessä naapurimaassamme alkoivat vuonna 1917, kun Venäjällä tehtiin ensin niin sanottu Helmikuun vallankumous. Koska Venäjällä oli tuohon aikaan käytössä jo Rooman vallan ajoilta peräisin ollut juliaaninen kalenteri, nimettiin vallankumous Helmikuun vallankumoukseksi. Muualla Euroopassa vuodesta 1582 lähtien käytössä olleen gregoriaanisen kalenterin mukaan tapahtumat alkoivat 11. maaliskuuta.

Helmikuun vallankumouksessa maaliskuussa vuonna 1917 Venäjän tsaari Nikolai II (1868-1918) luopui kruunustaan ja valta siirtyi väliaikaiselle porvarilliselle hallitukselle. Samaan aikaan Suomessa heräteltiin toiveita itsenäisyydestä, mutta väliaikainen hallitus suhtautui itsenäistymispyrkimyksiin kielteisesti. Myöhemmin syksyllä Vladimir Leninin (1870-1924) johtamat bolševikit kaappasivat vallan väliaikaiselta hallitukselta marraskuussa 1917. Venäjällä tuolloin edelleen käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan tapahtuma sai ajankohtansa eli lokakuun mukaan nimekseen Lokakuun vallankumous. Suomen poliittiset piirit käyttivät syntynyttä sekasortoista tilannetta hyväkseen, vaikkakin puolueiden kannat jakautuivat jyrkästi kahtia. Porvarien mielestä Leninin hallitus oli laiton, ja Suomen olisi pitänyt irrottautua Venäjästä välittömästi. Sosialidemokraatit eli SDP sen sijaan luotti siihen, että itsenäisyys saavutettaisiin yhteistyössä bolševikkien kanssa. Suomeen puuhattiin bolševikkien painostuksesta niin ikään vallankumousta, jota valmisteleva yleislakko alkoi 14. marraskuuta. Vallankumous kuitenkin kuivui kokoon lähes saman tien.

Itsenäisyyssenaatin puheenjohtaja Pehr Evind Svinhufvud (1861-1944) muodosti vallankumousyrityksen jälkeen uuden porvarillisen hallituksen. Ensi töikseen Svinhufvud esitti 4. joulukuuta eduskunnalle ilmoituksen, jota myöhemmin ryhdyttiin kutsumaan Suomen itsenäisyysjulistukseksi. Vain kaksi päivää myöhemmin eli 6. joulukuuta eduskunta hyväksyi julistuksen äänin 100-88. Aluksi itsenäisyydelle yritettiin turhaan saada tunnustusta ulkomailta. Keskeiset ulkovallat eivät suostuneen tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä ennen Venäjän tunnustusta, ja maatamme kehotettiinkin kääntymään Leninin hallituksen puoleen. Bolševikkihallitus tai oikeammin kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäisyyden 31. joulukuuta 1917, mutta varsinainen toimeenpanevan keskuskomitean hyväksyntä itsenäistymiselle saatiin vasta 4. tammikuuta 1918. Samana päivänä Ranska ja Ruotsi tunnustivat maamme itsenäisyyden ja Saksa pian tämän jälkeen 6. tammikuuta. Muutkin Pohjoismaat eli Tanska ja Norja liittyivät itsenäisyytemme tunnustajien joukkoon 10. tammikuuta. Sittemmin joulukuun kuudetta päivää on juhlittu itsenäisyyspäivänä vuodesta 1919 alkaen.