Markka-aikana ei ollut lainkaan tavatonta löytää kauppojen lattioilta ja kaduilta viiden ja kymmenen pennin kolikoita. Monta kertaa noukin lantit parempaan talteen ja vuosien mittaan löytörahakertymäni oli jo useita markkoja. Penneillä kun ei enää oikein tahtonut saada mitään ja siksi ne annettiin jäädä lattialle tai kadulle, jos sattuivat käsistä putoamaan. Suomalaisilla on paljon rahaa. Ihmiset kuluttavat uskomattomia summia kaikenlaisiin ostoksiin, puhumattakaan epäilyttävistä sijoituskohteista. Viikolla sain taas lukea iltapäivälehdistä, miten oululaispariskunta oli menettänyt satoja tuhansia euroja johonkin outoon kolikkobisnekseen. Näitä liikemiehiä tulee ja menee. Heitä on aina ollut ja aina tulee olemaan. Tässä välissä kannattaisi katsoa aiheeseen sopiva kotimainen elokuva: Kun Hunttalan Matti Suomen osti.
Euroaikana kolikot ovat kadonneet. Enää ei löydy kolikoita samaan tahtiin kuin ennen. Syykin on varmasti selvä. Suomessa eivät kaikkein pienimmät eurokolikot paljon liiku, sillä maamme päättäjät ovat katsoneet maamme olevan sen verran rikas, ettei meillä senteillä pelata. Yhden ja kahden sentin kolikot ovat harvinaisia suomalaisessa rahaliikenteessä. Muualla Euroopassa ne ovat käypää valuuttaa. Pienin kukkaroissamme yleisesti pyörivä kolikko on viiden sentin lantti, jos niitä lantteja nyt ylipäätään näillä hinnoilla on enää rahamassin pohjalle jäänyt. Ihmiset ovat joko tulleet tarkemmiksi rahojensa perään tai oma veikkaukseni on, ettei niitä kolikoita yksinkertaisesti enää käytetä samaan tahtiin kuin markka-aikana. Myös monet maksukortit ovat syrjäyttäneet perinteisen käteisen.
Tänään kävin apteekissa ostamassa reseptilääkkeeni täydennystä. Ystävällinen apteekkari suositteli minulle oma-aloitteisesti huokeampaa lääkettä reseptillä määrätyn lääkkeeni tilalle. No tämähän tietysti kelpasi minulle. Olihan säästö sentään 25 %, joka on jo melkoinen, kun lääkkeetkään eivät ole niitä aivan kaikkein halvimpia tuotteita. Siinä papereita ja lääkkeitä odotellessani mietin, mihin tällaisen kaupankäynnin ansaintalogiikka oikein perustuu. Käytännössähän kauppias ehdottaa asiakkaalle halvempaa tuotetta. Tähän asti olemme aina tottuneet siihen, että ahnaat kauppiaat pyrkivät kauppaamaan ensin sen kalleimman tavaran ja näin kasvattamaan voittojaan.
Apteekkikaupassa kaikki on nyt toisin. Kauppias tinkii asiakkaan puolesta ja luopuu vapaaehtoisesti voitoistaan. Selityksiäkin tällaiselle ilmiölle löytyy. Lääkintäviranomaiset haluavat lisää kilpailua lääkekauppaan ja siksi myyjät velvoitetaan tarjoamaan muitakin vaihtoehtoja. Keskivertoasiakashan kun tuskin pystyy itse lääkkeitä vertailemaan. Toisena selityksenä voi olla halu syventää asiakassuhdetta, ja onnistuuhan se tälläkin tavalla. Miellyttävä yllätyshän tämä kaiken kaikkiaan oli. Tässä taas sentti sai lisää arvoa.