Vanhojen sarjakuvien keräilyharrastus yleistyy vuosi vuodelta. Keräilykohteitakin on tarjolla yllin kyllin. Vuosikymmenien saatossa on julkaistu lukematon määrä niin kotimaisia kuin huippulaadukkaita eurooppalaisiakin sarjakuvia. Osa tuotannosta on saavuttanut jo keräilyharvinaisuuden statuksen ja tällaisten julkaisujen hinnat ovat kohonneet tuhansiin ja jopa kymmeniin tuhansiin euroihin. Muutamien sarjiksien pienet painosmäärät ovat tehneet niistä vielä harvinaisempia eikä näitä lehtiä tahdo enää löytyä suuria määriä. Keräilijät ovat kuitenkin valmiit maksamaan hyväkuntoisista julkaisuista kunnon hinnan, joten vanhoista lehdistä kannattaa pitää hyvää huolta, vaikka sarjakuvat ovat oikeastaan tarkoitettu eräänlaisiksi kulutustavaroiksi.

Olen saanut viime aikoina useita yhteydenottoja liittyen sarjakuvien ostoon ja myyntiin. Henkilökohtaisesti en trokaile sarjakuvia ja suosittelenkin kääntymään ammattimaisten antikvariaattien, kuten esimerkiksi Kulku-katin poika -liikkeen puoleen. Keräilykohteeni keskittyvät vain muutamaan sarjakuvaan, jotka ovat Yoko Tsuno ja Rooman vallan aikaan sijoittuva Alix. Näiden lisäksi olen hankkinut Zoom-, NonStop- ja Ruutu-sarjakuvalehtien vuosikerrat, jotka ilmestyivät kultaisella 1970-luvulla. Nämä lehdet alkavat olla vähissä, ja hyväkuntoisia kappaleita voi joutua etsimään pitkään. Keräilyharrastuksen voi aloittaa jostakin tietystä sarjakuvasta. Kriteerinä voi pitää vaikkapa sitä, että kyseisen sarjakuvan kaikki ilmestyneet lehdet saa joskus kerättyä. Aku Ankka lienee yksi suosituimmista keräilykohteista, mutta sen vanhimpia numeroja voi olla jo vaikea saada tai saatavilla olevien numerojen hinnat ovat tavallisen keräilijä hintahaitarin yläpäässä. Sarjaa voi olla siis vaikeaa saada valmiiksi, mutta toisaalta se myös innoittaa jatkamaan keräilyharrastusta joskus jopa vuosia.

Vanhoja sarjakuvalehtiä kannattaa etsiä antikvariaattien lisäksi kirpputoreilta ja nettihuutokaupoista. Antikvariaattien tarjonta on vaihtelevaa ja lehtiä tulee ja menee usein nopeasti. Hyviä löytöjä voi tehdä kirpputoreilta, mutta helmien löytäminen saattaa olla sattumaa. Kokemukseni nettihuutokaupoista ovat olleet pelkästään positiivisia. Olen ostanut paljon lehtiä, sarjakuva-albumeita ja kokonaisia vuosikertoja Huuto.netistä, jonne uutta ostettavaa tulee jatkuvasti. Huuto.netistä voi myös tarkistaa hintatason, joka ei kuitenkaan ole niin sanottu virallinen totuus. Vanhoille keräilysarjakuville on nimittäin määritelty suositushinnat, jotka löytyvät aika ajoin ilmestyvästä sarjakuvahinnastosta. Hinnastoa voi kysellä antikvariaateista. Keräilijä voi ostaa avukseen myös Kalle Hakkolan toimittaman Sarjakuva-albumien sarjaluettelon (Avain, ISBN: 978-951-692-891-6). Sarjakuviin erikoistunut Kvaak-sarjakuvaportaali on niin ikään erinomainen sivusto, josta löytyy runsaasti tietoa sarjakuvista ja niiden keräilystä. Keskustelupalstoilla voi lisäksi esittää mieltään askarruttavia kysymyksiä ja sieltä voi löytää myös vinkkejä sarjakuvien ostamiseen ja myymiseen. Tietoa sarjakuvista on siis saatavana paljon, joten sarjakuvien keräilyharrastuksen aloittaminen on kiinni enää vain kohteen valitsemisesta. Tähän loppuun voisin mainita vinkiksi, että kotimaiset sarjakuvat ovat korkealaatuisia ja jos kaipaa sijoituskohteita, niin kannattaisi hankkia kotimaisten piirtäjien ensipainoksia, jotka eivät yleensä ole kovin suuria, ja albumit tuppaavat katoamaan nopeasti kirjakauppojen hyllyiltä. Yksi tällainen kohde on esimerkiksi Mikko Ketolan ja Anssi Rauhalan albumisarja professori Anni Isotalon tutkimuksista.