Vuosi alkaa hiljalleen tulla päätökseen. Tänään oli vuoden viimeinen kulttuuritapahtumani, kun kävin katsomassa hauskan Sarjahurmaajat-näytelmän (The Ladykillers) Helsingin kaupunginteatterissa. Iltapäivänäytös alkoi yhdeltä ja kesti kymmenisen minuuttia yli kaksi tuntia. Esitys oli minulle entuudestaan tuttu, sillä olin nähnyt joitakin vuosia sitten Ethan ja Joel Coenin ohjaaman samannimisen elokuvan vuodelta 2004. Ensimmäisen kerran Ladykillers nähtiin valkokankaalla jo vuonna 1955, kun amerikkalaisen käsikirjoittajan William Rosen (1914-1987) ratkiriemukas komedia filmatisoitiin. Kaupunginteatterissa pyörivän näytelmän on kirjoittanut irlantilainen Graham Linehan ja ohjannut Neil Hardwick.

Iltapäivän esitys oli kerrassaan mainio ja pisti nauramaan useampaan otteeseen. Yleisö tuntui pitäneen kohelluksesta, jonka pääosissa hääräsivät tutut kasvot. Mestarillinen Pirkko Mannola oli kuin itseoikeutettu rouva Wilberforce samoin kuin Asko Sarkola katalan professori Marcusen roolissa. Mikko Kivinen oli oiva valinta majuri Courtneyksi ja toi omalla olemuksellaan lisää huvittavuutta näytökseen. Lavastus oli jälleen erinomainen ja loi hienon tunnelman niin näyttämölle kuin katsomoonkin. Muutaman kerran esityksessä oli hieman selittämättömiä kohtauksia, jotka jäivät ikään kuin kesken tai ilmaan. Vuorosanoissakin osa näyttelijöistä tuntui takertelevan yrittäessään puhua suomalaisittain mitattuna liian nopeasti. Muuten esitys oli jotakuinkin täydellistä viihdettä ja kaikin puolin nautittavaa. Myöhemmin iltapäivällä sattui vielä huvittava yhteensattuma, kun televisiosta näytettiin vuoden 2004 The Ladykillers -elokuva vain tunti teatteriesityksen jälkeen.