Helsingissä on tänään ollut pitkästä aikaa jälleen kesäinen päivä. Aurinko on lämmittänyt ilman niin, että nyt tarkenee jo vähemmällä vaatetuksella. Sää on houkutellut myös pyöräilemään, joten lähdin vielä iltapäivällä pienelle fillarikierrokselle hoidettuani ensin muutaman asian kaupungilla. Matkallani ajoin erään rakennustyömaan ohi ja pysähdyin ottamaan valokuvaa juuri alkaneesta maaston raivauksesta. Tällaiset valokuvat ovat aikanaan harvinaisia, sillä kun rakennus on valmis, ei valokuvaa voi enää ottaa tilanteesta, kun tontti oli vielä rakentamaton. Olin varustautunut pyöräretkelle kevyesti. Tarakkaan olin kiinnittänyt uuden Topeak TrunkBag EX -tarakkalaukkuni, joka kuljetti sisuksissaan kameranakin toimivaa uutta älypuhelintani. Kaivoin puhelimen laukusta ja otin esille kameratoiminnon.

Kohdistin linssin työmaata kohti ja olin juuri painamassa laukaisinta. Laukaisinta kuvaava painike olikin nyt erinäköinen kuin aikaisemmin. Siinä aaltoili sinisiä pystyviivoja valkoisella pyöreällä taustalla. Aiemmin laukaisin on näyttänyt vain pyöreältä painonapilta ilman mitään animaatiota, mutta jokin oli nyt toisin kuin ennen. En jäänyt selvittämään muuttunutta painiketta, vaan kosketin ruutua kuten ennen. Kamera otti kuvan, ja jatkoin matkaa. Myöhemmin kotona aloin tutkia kameran asetuksia ja pian huomasinkin, että ääniohjaus oli päällä. Samalla muistin itse laittaneeni sen päälle jokunen päivä sitten, mutta olin jo tyystin unohtanut koko jutun, koska en ole ottanut kuvia sen jälkeen. Älypuhelimessani on näppärä ääniohjausominaisuus, jolla saa laukaistua kameran sanomalla ääneen "cheese". Englanninkielinen lausahdus "Say cheese!" tunnetaan yleisesti ja erityisesti kuvaajan ohjeena kuvattaville juuri ennen otoksen ottamista. Jätin älypuhelimeni kameran ääniohjausasetuksen päälle vastaisen varalle. Toivottavasti ensi kerralla muistan, mitä aaltoilevat pystyviivat laukaisupainikkeessa taas tarkoittivatkaan.