Tänään on jälleen helposti muistettava päivämäärä. Lyhyessä muodossaan päivämäärässä on pelkkiä ykkösiä ja seiskoja, kuten esimerkiksi 17.7.17. Vielä kun kello lyö seitsemäntoista minuuttia yli viiden iltapäivällä, saadaan suhteellisen täydellinen aikaleima muodossa 17.7.17 17.17. Nopeasti vilkaistuna merkinnästä ei tahdo ottaa selvää, mutta tarkempi tutkiskelu valaisee, mitä numerojen takana piileksii. Etelässä on taas vaihteeksi ollut sadepäivä. Päivät eivät ole veljeksiä, kuten ennen vanhaan tavattiin sanoa. Eilisen täydellisen kesäpäivän jälkeen luonto muistuttaa jälleen arjen harmaudesta. Minulla oli asiaa kaupungille, joten sadetakille tuli käyttöä. Onneksi taivaalta ei sentään tullut kaatosadetta, mutta sumuverhomainen tihkusade tuntui paljon kastelevammalta, kun pienikin tuulenvire sai vesipisarat liikkeelle myös sivusuunnassa kastellen näin vähän sieltä ja täältä.
Vetäessäni sadetakkia ylleni muistin jälleen helmasta pudonneen nepparin. Takin alimmasta nepparista oli irronnut joskus vastakappale, ja helma repsotti ikävän näköisesti. Olin jo aiemmin etsinyt useastakin liikkeestä uutta nepparia, mutta valikoimat olivat monissa kaupoissa liian pienet. Viime syksynä satuin kerran kulkemaan Kolmikulman ohi ja huomasin siellä nappien erikoismyymälän. Silloin ajattelin, että eräänä kauniina tai sateisena päivänä käyn tuossa liikkeessä siinä toivossa, että sieltä varmasti löytyy korjaava neppari takkiini. Tänään nyt sitten vihdoin koitti tuo päivä, kun viimein sain aikaa pistäytyä nappikaupassa. Korjattava sadetakkini oli tietysti päälläni, joten uuden nepparin löytäminen oli helppoa. Myyjä tuntui olleen melkoinen asiantuntija, koska pelkällä silmämääräisellä vilkaisulla hän otti hyllystä heti oikean kokoisen nappipakkauksen. Mitään ei kuitenkaan jätetty sattumaan varaan, sillä myyjä avasi pakkauksen ja kokeili vastakappaletta takin helmassa olleeseen nappiin. Viisitoistamillinen neppari osui oikeaan.
Matkalla kauppaan mietin nepparin hintaa. Jos niitä myytäisiin yksin kappalein, olin valmis maksamaan sellaisesta enintään kaksi euroa, jota sitäkin hintaa pidin kohtuuttoman suurena yhdestä vaivaisesta nepparinpuolikkaasta. Kun myyjä sitten otti hyllystä Prymin Anorak-tuotepakkauksen, jossa oli kymmenen nepparia, ajattelin maksaa paketista enintään sellaiset viisi tai kuusi euroa. En nyt aivan lentänyt selälleni, kun kuulin hinnan yksitoista ja puoli euroa. Tuli siinä sadetakin korjaukselle hintaa, mutta myöhemmin ajattelin, että saman ja taatusti enemmänkin olisi jokin vaatekorjaamo veloittanut korjauksesta. Nyt pääsin siis melko halvalla, kun ostin vain tarvikkeet ja korjaisin nappiviritelmän itse. Pakkauksen kymmenen nepparia riittänevät loppuiäkseni, ja taitaapa sadetakki pettää lopullisesti ennen kuin nämä saksalaiset napit pääsevät loppumaan kotivarastostani.
Itse korjaustoimi oli melko helppo operaatio. Pakkauksessa oli kaikki tarvittavat työkalut vasaraa lukuun ottamatta. Takin helmassa oli jo valmiina reikä nepparia varten, joten reikää minun ei tarvinnut punkteerata. Olipa mukana myös taiteltu kuvitettu käyttöohjekin, josta ilmeni työvaiheet. Netistä löysin lisäksi videon, joka havainnollisti vaateparren napituksen. Sadetakkini on taas kunnossa ja sillä kelpaa jälleen ulkoilla vesisateen yllättäessä. Yrjönkadun Nappitalo on yksi niistä harvoista erikoisliikkeistä, jotka yhä toimivat kaupungin keskustan kivijaloissa. Monet kaupat ovat kaikonneet nettiin, josta sopivan painonapin löytäminen olisi ollut vaikeaa, kun ei tiedä tarkalleen, minkälainen neppari olisi pitänyt ostaa. Palvelevan ja asiantuntevan myyjän avustuksella sain heti tarvitsemani tuotteen ja olin kyllä hyvästä palvelusta valmis vähän maksamaankin.