Suomen kielen ajoittain vaikeiksi koetut taivutusmuodot tulivat viikolla taas puheenaiheeksi kampuksen eräällä akateemisella luennolla. Esille nousi tuiki tavallinen, vaikkakin arkisessa puhekielessä harvemmin käytetty ryväs-sana. Kielitoimiston sanakirjan (2. painos, 2007) mukaan ryväs on kasauma, rykelmä, rypäle tai ylipäätään tiheä joukko. Tilastotieteessä sanalle on vielä synonyymi klusteri. Mielenkiintoiseksi tämän sanan tekevät sen taivutusmuodot ja esimerkiksi omistusmuoto eli genetiivi. Ryväs-sanan genetiivimuoto on rypään. Muita taivutusmuotoja ovat esimerkiksi inessiivi rypäässä ja elatiivi rypäästä.

Nopea kielipää olisi veikannut genetiiviksi ryppään-sanaa. Aivan virheellinen tämä ehdotus ei olisi ollut, sillä suomen kielessä tunnetaan myös rypäs-sana, joka on murteellinen muoto edellä kuvatusta ryväs-sanasta. Rypäs taipuu genetiivissä muotoon ryppään ja inessiivissä muotoon ryppäässä. Molempia taivutusmuotoja voi siis periaatteessa käyttää. Nettiteksteissä hakukoneen mukaan suositumpi sana on kuitenkin ryppään. Ryppään-sanalle löytyi nimittäin 28 800 osumaa kun taas rypään-sanoja hakukone löysi 3 140. Rypään-sanaa käytetään siis noin 10 %:ssa nettiteksteissä, kun taas ryppään-sana on 90 prosentillaan ylivoimaisesti käytetympi muoto. Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei ryväs sana taivu muodossa ryppään vaan rypään. Analogiaa voi etsiä vaikkapa tutusta varvas-sanasta, joka taipuu muodossa varpaan mutta ei varppaan. Ryväs-sana on jälleen yksi osoitus kielemme toisinaan epäloogisilta tuntuvista taivutusmuodoista.