Tänään epäonnistuin ruokaostoksissa ostamalla Saarioisten ison kanahampurilaisen. Tarkoituksenani oli haukata jotain pientä purtavaa, mutta pian ruokahalu olikin jo mennyt. Jo pelkästään hampurilaisen ulkonäkö sai epäilemään, että mitähän sitä taas tuli ostettua. Kanapihviksi väitetty läpyskä näytti enemmän paksulta pahvinpalalta kuin pihviltä. Parempi tunnustelu antoi epäillä, mahtoiko kyseessä olla peräti roiskeläppä. Sämpylä oli teollisesti valmistetuista leivistä tuttu ilmaa täyteen puffattu jauhotyyny. Hampurilaiskastike olisi paremmin sopinut ikkunoiden kittaamiseen kuin sämpylänpuolikkaiden väliin. Muutaman minuutin lämmitys mikroaaltouunissa ja yksi haukkaus sinetöi lopullisesti välipalahetken. Saarioisten iso kanahampurilainen oli siis kaiken kaikkiaan karmiva kokemus. Se on tuote, jolla ei ole mitään tekemistä kanan tai hampurilaisen kanssa. Hukkaan meni ruokahalun lisäksi euro ja kuusikymmentä senttiä.