Istuin tänään iltapäivällä bussissa matkalla kohti Helsingin keskustaa. Bussiin nousi ja poistui matkustajia vähän väliä, joten matkanteko oli hitaanpuoleista intervalliajoa pysäkiltä toiselle. Sattumoisin istuin ensimmäisellä penkkirivillä aivan etuoven vieressä ja näin siitä sisäänastuneet matkustajat. Eräällä pysäkillä kuulin bussinkuljettajan karjaisevan, ettei keskiovesta saa tulla sisään. Käännyin taaksepäin katsomaan, mitä taaempana tapahtui. Kaksi keski-ikäisen näköistä, siistiä naista oli noussut bussiin keskiovesta ja seisoivat nyt siinä auton keskellä. Hämmentyneen näköisten naisten vieressä seisoi mieshenkilö, jonka kuulin sanovan näille naikkosille, että bussi tuskin lähtee liikkeelle, ennen kuin rouvat ovat käyneet leimaamassa lippunsa ajokin etuosassa.

Kohta kaksi naista alkoi hitaasti raahautua etuosaan ja pysähtyivät viereeni käytävälle. Bussi seisoi edelleen pysäkillä eikä sillä ollut aikomustakaan hievahtaa ennen kuin kuljettaja sai nähdäkseen matkalaisten liput tai sai myytyä sellaiset naisille. Kuski läksytti naismatkustajia ja toisti, ettei keskiovesta saa nousta sisään. Ihan tavallisilta kantasuomalaisilta näyttäneet naiset puolustautuivat selkeällä suomen kielellä kertomalla olevansa tyhmiä turisteja. Olin siinä vieressä aitiopaikalla seuraamassa tapahtumia, kun molemmat matamit alkoivat kaivella pohjattomia käsilaukkujaan. Pian toiselta ilmestyi taikakassista matkapuhelin. Hetken sitä näppäiltyään hän näytti puhelinta kuljettajalle, joka kysyi, mitä nainen tahtoi hänelle esittää ja jatkoi kysymystään, että oliko siinä kenties tekstiviestilippu. Samaan hengenvetoon kuski sanoi, ettei tekstiviestilippu kelpaa bussissa. Nainen alkoi inttää, että viestissä sanottiin lipun kelpaavan raitiovaunussa, metrossa ja bussissa. Kuljettaja kuitenkin tunsi lippuasiat paremmin ja huomautti, että lippu kelpaa vain sellaisissa busseissa, joista on liityntä metroon. Kyseinen linja ei ajanut lähelläkään metroa vaan kierteli ja kaarteli kaupungin pohjoispuolella kaukana tunneloidusta kiskoliikenteestä.

Naisen kännykkä katosi pian takaisin käsilaukkuun. Seuraavaksi esille nousi paksu lompakko ja sormien väliin päätyi pankkikortti. Tässä vaiheessa kuski oli jo lähtenyt liikkeelle. Kun näin pankkikortin, ajattelin, että tuollako rouva aikoo matkansa nyt maksaa. Samassa kuljettaja jo ennätti sanoa, ettei pankkikortti käy bussissa, koska siinä ei ole maksupäätettä. Hyvin koulutettu kuski osasi heti kertoa ratkaisun rouvien lippuongelmaan ja käteisen puutteeseen. Heidän tuli asentaa matkapuhelimeen HSL-applikaatio, jolla voi ostaa matkalipun ja jopa maksaa sen luottokortilla. Naiset luovuttivat ja sanoivat poistuvansa bussista seuraavalla pysäkillä, ja niin he myös tekivätkin. Hetken siinä kertasin tapahtumia ja tulin siihen tulokseen, että naiset tiesivät vallan hyvin lippuongelmansa. Saattaa olla, että he olivat ehkä oikeita turisteja, mutta yrittivät liputta matkustaa bussilla nousemalla takaovesta sisään. Naisilla ei ollut käteistä rahaa mukana, joten etuovesta ei voinut nousta, koska silloin olisi joutunut ostamaan lipun. Oli siinä kaksi melkoisen hävytöntä ja röyhkeää aikuista naista, kun piti pummilla päästä matkustamaan. Minä helsinkiläisenä veronmaksajana jouduin lopulta maksamaan näiden naisten bussimatkan, vaikka se jäikin kahden pysäkinvälin mittaiseksi. Taatusti nämä ryökäleet yrittivät samaa konstia seuraavassa bussissa, kunnes lopulta pääsivät määränpäähänsä.

Tiedoksi vain kaikille pääkaupunkiin vierailulle tuleville, että kyllä täällä Helsingissä yhä edelleen joutuu matkansa julkisissa kulkuvälineissä maksamaan. Paikkakuntalaiset nousevat raitiovaunuun ja metroon lippua näyttämättä, koska meillä useimmiten on kausi- tai vuosilippu. Muutamilla bussilinjoilla voi toki nousta keskiovestakin sisään, mutta nämä mahdollisuudet on merkitty selkeästi. Ilmaisia matkoja ei ole aivan kuten ei ole niitä kuuluisia ilmaisia lounaitakaan.