Euroopan raha-apu talousvaikeuksissa painivalle Kreikalle näyttää toteutuvan. Useat maat ovat sitoutuneet lainaamaan jättisummia kreikkalaisille maan talouden pelastamiseksi lähes varmalta vararikolta. Eduskunnassakin käytiin viikolla vilkas ja värikäs keskustelu laina-avusta ja ennen kaikkea sen tarpeellisuudesta. Osa oppositiosta on jo ilmoittanut vastustavansa hätäapulainaa Kreikalle. Perustelut ovat olleet mielestäni melko hyviä ja ymmärrettäviä. Kreikan talousahdinko on saanut osaltaan alkunsa suurten pankkien löyhäkätisestä lainanannosta. Pankit ovat antaneet maalle lainaa vakuudetta suurten korkovoittojen toivossa. Nyt kun lainat lankeavat maksuun, ei kreikkalaisten valtionkassasta löydykään varoja. Hätään on siis huudettu muita unionin jäsenmaita. Oppositio onkin perustellusti kummastellut, miksi voitot privatisoidaan ja tappiot sosialisoidaan. Näinhän tässä on käymässä. Lainaa myöntäneet pankit saavat korkonsa ja lyhennyksensä ja sitä myöten voittonsa, mutta solidaarisuutta uhkuvan unionin veronmaksajien varoilla.

Monikaan ei ole ottanut puheeksi, mihin kreikkalaisten lainaamat rahat on käytetty. Jotkut ovat epäilleet rahojen uponneen ylimitoitettuun valtionhallintoon. Kun kuuntelee kreikkalaisten kaduntallaajien haastatteluja, ovat monet sikäläiset kertoneet tienaavansa noin tuhat euroa kuukaudessa ja ettei sillä tahdo tulla toimeen. Tavalliset kansalaiset eivät näiden keskustelujen perusteella ole siis syyllisiä valtion lainojen hupenemiseen, joten mihin ne miljardit sitten ovat kadonneet? En oikein jaksa uskoa, että yksin valtiohallintokaan saa kaikkia rahoja kulumaan, vaikka maksaisivat 14 kuukauden palkkoja vuodessa. Olipa vastaus mikä tahansa, Kreikan tapaus tuskin jää viimeiseksi. Maamme johtavat poliitikotkin ovat sanoneet suoraan, ettei Kreikalle lainaamiamme rahoja saada takaisin. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että suomalaisten veronmaksajien olisi hyvä alkaa jo nyt totutella ajatukseen uusista apupaketeista ja ehkäpä aivan lähiaikoina.