Maailma ei näyttänyt loppuvan tänään. Tosin tätä kirjoittaessani täällä Suomessa on maya-kalenterin mukaan maailmanlopuksi povattua perjantaipäivää jäljellä vielä seitsemisen tuntia, joten periaatteessa mitä tahansa ehtii yhä tapahtua. Jossakin päin maailmaa ollaan jo onnellisesti lauantaipäivän puolella ja siellä voidaankin jo huokaista helpotuksesta. Uskoisin, että aurinko on noussut idässä vielä ainakin yhden kerran, sillä mitään hälyttäviä uutisia ei ole kuulunut tuosta ilmansuunnasta. Joillekin maailmanlopun päivä on ollut totisinta totta, mutta vaikka näitä maailmanloppuja on historian saatossa povattu useampiakin, on uusi päivä toistaiseksi aina sarastanut ennustajien suureksi pettymykseksi.

Jotain tänään on sentään saavutettu. Talvipäivänseisaus on pimeän ajan vedenjakaja. Tänään on valoisalla ajalla mitattuna vuoden lyhin päivä ja huomisesta alkaen valoisuuden määrä alkaa jälleen hiljalleen lisääntyä. Voimme alkaa odottaa kevättä, vaikkakin ennen luonnon heräämistä taidetaan joutua viettämään vielä pitkä talvi. Talvesta voidaankin nyt todella puhua eteläistä valtakuntaa myöten. Lunta on tullut Helsinkiin vaivaksi asti ja kaikkialla saa liukastella ja luistella lumipuuron seassa. Joka aamu on kuitenkin mukava todeta, kuinka enemmän ja enemmän katuosuuksia on ehditty aurata liikenteen sujuvoittamiseksi. Aina ei näin onnellisesti ole asiat olleet. Etelässä on ollut lauhkeita ja vähälumisia talvia. Nautitaan nyt siis näistä keleistä ja unohdetaan niin maailmanlopun ennustukset kuin ilmastonmuutoksetkin.