Pilkun paikka

Kielikello 2/2006

Suomen kieli elää ja muuttuu käyttäjiensä sekä maailman mukana. Kielenhuoltoamme hoitaa Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ansiokkaasti jo kolmattakymmenettä vuotta. Tutkimuskeskus julkaisee myös erinomaista Kielikello-lehteä, jossa on ajantasaista tietoa kielestämme ja sen kehityksestä maailman muutoksissa. Uusin numero (Kielikello 2/2006) on tietyssä mielessä erikoisnumero, sillä siinä on tällä kertaa keskitytty välimerkkeihin. Pilkun paikkaahan etsittiin jo aikoinaan koulussa. Pilkku onkin suomen kielen yksi kummallisuuksista. Sille on annettu koululaitoksessamme paljon arvoa. Jopa niin paljon, että monet ylioppilaskirjoituksetkin ovat menneet penkin alle vain pilkun paikan vuoksi.

Tällä kertaa pilkun paikkaa ei tarvitse etsiä, sillä Kielikello kertoo sen oikean sijainnin. Säännöt ovat loppujen lopuksi yksinkertaiset eikä poikkeuksiakaan ole niin montaa kuin mitä kouluajoilta on jäänyt mieleen. Suomen Standardisoimisliitto on hiljattain päivittänyt erikoismerkkien ja numeroiden kirjoittamista koskevan standardin (SFS 4175). Uusin numero käy läpi viimeisimmät muutokset ja kertaa monia ennestään tuttuja välimerkkisääntöjä. Lehti on hyvää ja asiallista iltalukemista, vaikka sen mielenkiintoisten artikkelien lomassa uni ei silmään tulekaan. Tämä numero kannattaa hankkia vaikka irtonumerona ja arkistoida käsikirjastoon. Jos kirjoittaa paljon, tulevat ohjeet tarpeeseen ennemmin tai myöhemmin.

Julkaistu keskiviikkona 28.6.2006 klo 16:40 Lehdet-luokassa.

Edellinen
Helsingfors som turiststad
Seuraava
Helsingin katujen alennustila
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä