Saavuin Turkuun aikataulun mukaisesti vähän vaille yksitoista aamupäivällä. Sää oli mitä parhain, joskin rahtusen vielä viileä. Mereltä tuntui puhaltavan kylmää ilmaa, joka iltapäivää kohden kuitenkin lämpeni mukaviin lukemiin. Kävelin aikani kuluksi Turun linnaan satama-alueella. Kävelymatkaa bussiasemalta linnalle kertyi noin neljä kilometriä. Aivan suoraan kohteeseen en talsinut, sillä pysähdyin matkalla vieraille kahvittelun ja ruokailun merkeissä. Upea aurinkoinen päivä houkutteli kävelylle sataman suuntaan. Pian jo olinkin historiallisen linnan kupeessa ja astelin portista sisäpihalle ja sieltä sisään lipunmyyntiin. Yhdeksän euron sisäänpääsymaksun kuittasin milläpä muullakaan kuin Museokortilla. Turun linnassa on kaksi osaa, jossa kummassakin saa kulutettua melkoisesti aikaa. Linnan vanhassa osassa on jännittävää seikkailla samoin kuin esilinnassakin. En ajatellut koluta linnaa näin kauniina päivänä, vaan tyydyin tällä erää piipahtamaan vain esilinnan puolella museotiloissa.

Turun linnalla on vuosisatojen historia. Ensimmäiset linnoitukset nousivat yksinäiselle saarelle Turun edustalla jo 1200-luvulla. Sittemmin linnoitusta on laajennettu eri aikoina nykyisiin mittoihinsa. Saarikin on nykyään osa mannerta maan kohoamisen seurauksena. Kiertelin esilinnan tyylihuoneissa, jotka on sisustettu ajan hengen mukaisesti. Huoneissa on mahdollisuus aistia, miltä elämä saattoi tuntua 1600-1800-luvuilla. Turun linnakin on siirtynyt nykyaikaan. Kaikkialla kävijöitä valvoivat katonrajaan asennetut kamerat. Henkilökuntaa näytti olleen käytävillä vähemmän kuin takavuosina. Uudenaikaiset elementit eivät oikein istu vanhaan keskiaikaiseen linnaan. Monet ovet olivat uudenaikaisia peltiovia ja sähkötkin oli vedetty läpi rakennuksen. Kaikesta huolimatta linna on hieno vierailukohde, jossa kannattaa käydä, joskin vierailuun on syytä varata hyvin aikaa.